Liikuntamotivaatio neljännestä kuudenteen luokkaan

Tutkimuksen tarkoituksena oli seurata hämeenlinnalaisen Nummen koulun oppilaita neljännestä kuudenteen luokkaan ja selvittää ovatko oppilaat neljännellä luokalla ja/tai kuudennella luokalla motivoituneita liikkumaan koulun liikuntatunneilla ja tapahtuuko näiden kahden luokka-asteen välillä muutosta liikuntamotivaatiossa. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia opettajan toiminnan merkitystä oppilaiden liikuntamotivaatioon. Tutkimus on tehty kvantitatiivisella tutkimusmenetelmällä, jossa on käytetty aineistonkeruumenetelmänä kyselytutkimusta. Kyseessä on seurantatutkimus, jossa samojen oppilaiden liikuntamotivaatiota ja sen muutosta on seurattu kahden vuoden ajan. Tutkimuskohteena olivat Nummen koulun oppilaat, jotka olivat lukuvuonna 2005–2006 neljännellä luokalla ja lukuvuonna 2007–2008 kuudennella luokalla. Tulokset osoittavat, että tutkimuksen kohteena olleet oppilaat olivat neljännellä luokalla hyvin motivoituneita liikkumaan koulun liikuntatunneilla. Suurimmiksi liikuntamotiiveiksi muodostuivat yksilöllinen kiinnostus liikuntaan, oikeantasoiset, oppilaiden mielenkiinnon kohteita vastaavat ja vaihtelevat tehtävät, reilut joukkuejaot, minäkäsitys ja yhteisöllisyys. Opettajan toiminnasta auttaminen ja kehuminen kuuluivat tärkeimpiin motiiveihin. Lisäksi opettajan persoonalla osoittautui olevan suuri merkitys liikuntamotivaatioon. Tytöt kokivat koululiikunnan mukavammaksi oppiaineeksi kuin pojat. Joukkuejaot liikuntatunneilla koettiin epäreilummiksi poikien keskuudessa kuin tyttöjen keskuudessa. Lisäksi pojat kokivat toisilta saadun kannustuksen negatiivisemmin kuin tytöt. Tytöt suhtautuivat positiivisemmin opettajan toimintaan ja rooliin kuin pojat. Tytöt pitävät liikunnanopettajaa mukavampana kuin pojat. Lisäksi tyttöjen mielestä opettajalta saatu palaute on yksityisempää kuin poikien mielestä ja tyttöjen mielestä opettajan suosinta joitakin oppilaita kohtaan on vähäisempää kuin poikien mielestä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että tutkimuksen kohteena olleet oppilaat ovat motivoituneita liikkumaan koulun liikuntatunneilla ollessaan kuudennella luokalla. Kuudesluokkalaisten tärkeimmiksi liikuntamotiiveiksi muodostuivat turvallisuuden tunne, oma sisäinen halu kehittyä ja onnistua liikunnassa, yhteisöllisyys, vaihtelevat, helpot ja mukavat tehtävät, reilut joukkuejaot, minäkäsitys, liikunnanopettajan persoona, auttaminen, kehuminen ja kannustaminen sekä oppilaiden henkilökohtainen kiinnostus liikuntaan. Tulosten mukaan tytöt harrastavat enemmän liikuntaa vapaa-aikanaan kuin pojat. Tyttöjen mielestä koulun liikuntatuntien joukkuejaot ovat reilumpia kuin poikien mielestä. Pojille liikuntapeleissä voittaminen on tärkeämpää kuin tytöille. Tytöt pitävät koulun liikuntavarusteita parempina kuin pojat. Toisten oppilaiden kannustaminen ja liikuntatuntien vaihtelevuus koetaan tyttöjen keskuudessa positiivisemmin kuin poikien keskuudessa. Sitä vastoin pojat eivät pelkää epäonnistumista niin paljon kuin tytöt. Tytöt kokevat saavansa opettajalta kehuja enemmän kuin pojat. Arvosanalla oli yhteys liikuntamotivaatioon ja moniin liikuntamotivaatioon vaikuttaviin tekijöihin. Neljänneltä kuudennelle luokalle edetessä muutoksia tapahtui minäkäsityksessä, voittamisen merkityksessä, liikuntatunnin jälkeisissä tuntemuksissa, kavereiden merkityksessä, liikuntatuntien sisältöjen pitämisessä sekä autonomian tunteessa. Avainsanat: motivaatio, liikuntamotivaatio, motivaatioilmasto, arvioint