No ne ossaa mua auttaa - Erityistä tukea tarvitsevien lasten kokemukset lastensuojelusta

Tässä tutkielmassa tarkastelen erityistä tukea tarvitsevia lapsia ja heidän lastensuojeluasiakkuuksiaan. Tämän tutkimuksen kohteena ovat erityistä tukea tarvitsevien lasten kokemukset lastensuojelusta ja saamastaan avusta sijaishuollon aikana. Tarkastelun kohteena on myös, miten lasten kokemukset ja heiltä saatava tieto on tavoitettavissa tutkimuksen keinoin. Lähestyn tutkimustani sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta tarkastellen erityisesti sosiaalisen vammaistutkimuksen ja yhteiskuntatieteellisen lapsuustutkimuksen käsityksiä vammaisuudesta ja lapsuudesta. Lähtökohtana on myös lapsen osallisuuden korostaminen lastensuojelun työkäytännöissä ja tutkimuksessa. Tutkielmani on laadullinen tapaustutkimus, jonka empiirinen aineisto koostuu neljästä lapsen haastattelusta. Haastattelin lapsia heidän sijaishuoltopaikassaan. Haastattelumenetelmänä käytin teemahaastattelua. Haastattelut keskittyvät lasten kokemusten tavoittamiseen lastensuojeluasiakkuuden eri vaiheista. Yhteisen vuorovaikutustilanteen rakentaminen ja yhteisen kielen löytäminen on haastatteluissa keskeistä. Aineiston analyysimenetelmänä on sisällön analyysi. Käytin analysoinnin kohteena haastatteluissa syntynyttä materiaalia kokonaisuutena, en ainoastaan lasten tuottamaa puhetta. Tutkimukseni perusteella lastensuojeluasiakkuus ja sijoitus lastensuojelulaitokseen ovat lapsille vaikeasti hahmotettavia ja vaikeita asioita. Negatiiviset kokemukset liittyvät sijoituksen alkuvaiheisiin, mutta sijoituksen edetessä ja nykytilanteesta puhuttaessa lasta auttavat tekijät ja positiiviset kokemukset korostuvat. Lapset kokevat sijaishuollon auttaneen sekä antaneen mahdollisuuksia parempaan tulevaisuuteen. Lasten kokemukset saamastaan avusta ja tuesta kiinnittyvät konkreettisiin arjen asioihin, koulunkäyntiin ja aikuisten läsnäoloon. Erityisen tuen tarve ei lasten puheissa tullut esiin, mutta se näkyy kuitenkin vaatimuksena huomioida lapsen yksilölliset tuen tarpeet sijaishuollon hoito- ja kasvatustyössä. Tiedon tuottamiseen erityistä tukea tarvitsevat lapset kykenivät hyvin, mutta yhteisen vuorovaikutuksen onnistuminen ja lasten kokemusten tavoittaminen oli haasteellinen tehtävä. Osallisuuden kokeminen oli tutkimukseen osallistuneille lapsille tärkeää, ja he toivoivat omien mielipiteidensä huomioimista paremmin sekä sosiaalityöntekijöiden kanssa tehtävässä yhteistyössä että sijaishuoltopaikan arjessa. Erityistä tukea tarvitsevat lapset ovat tutkimuksessa harvinainen ryhmä, ja tämä tutkielma on osaltaan nostamassa heitä esiin lastensuojelututkimuksessa. Avainsanat: erityistä tukea tarvitseva lapsi, lastensuojelu, sijaishuolto, sosiaalinen konstruktionism