Intressissä tieteen ja yhteiskunnan läheisempi suhde. Diskurssianalyyttinen tutkimus Suomen Akatemian tutkimusohjelmayhteistyön ulkopuolisten rahoittajien käyttämästä tutkimuksen relevanssidiskurssista

Tässä tieteensosiologisessa pro gradu -työssä tarkastellaan tieteen rahoitusta ja tiedepolitiikkaa yhteiskunnallisesti ja diskursiivisesti. Työ alkaa käymällä läpi tieteen rahoituksen yhteiskunnallista ja tieteensosiologista kontekstia: tieteen ja tutkimuksen yhteiskuntasuhdetta käsitteleviä ideologioita ja teorioita, niiden pohjalta tuotettuja erilaisia yliopistojärjestelmiä sekä suomalaista tieteen rahoituksen historiaa ja innovaatiopolitiikkaa. Tämän jälkeen esitellään empiirisen osion metodologisteoreettinen tausta, joka koostuu konstruktionistisista ja poststrukturalistisista taustaoletuksista. Empiirisen tutkimuksen aineistona toimii 16 tutkimuksen rahoittajan haastattelut, jotka on kerätty Suomen Akatemialle tutkimusohjelmayhteistyön kehittämiseksi tehtyä selvitystä varten. Haastatellut rahoittajat ovat osallistuneet vuonna 2005 ulkopuolisina rahoittajina Suomen Akatemian tutkimusohjelmayhteistyöhön eli Akatemian omia toimijoita ei ole haastateltu. Empiirisessä osassa tutkitaan yhtä case-esimerkkiä tieteenrahoituksen diskursiivisista käytännöistä eli tarkastellaan rahoittajien käyttämää relevanssidiskurssia. Modaalisia ja transitiivisia ilmaisuja etsien aineistosta haetaan avainkäsitteille annettuja merkityksiä, toimijoita, toimijoiden välisiä valtasuhteita ja kielenkäytön tekoja. Aineistoa rajaavina ja näkökulmaa suuntaavina aineiston avainkäsitteinä toimivat sekä rahoittajien puheessa, että tiedepolitiikassa esiintyvät tärkeät käsitteet yhteiskunnallinen relevanssi, yhteiskunnallinen merkittävyys ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Tutkimustulosten mukaan näillä käsitteillä luodaan rahoittajille omaa legitiimiä ja itsenäistä tehtävää suhteessa muihin ohjelmayhteistyön toimijoihin ja niihin sisältyy abstraktisuutensa ja monimerkityksisyytensä vuoksi jäsentymättömiä ja ristiriitaisia toiveita. Käsitteiden käytöllä luodaan myös kuva tutkimuksen ja yhteiskunnan välisestä suhteesta, joka on etäinen ja jota tulisi tietyillä, etenkin tutkijoiden toimintaan kohdistuvilla, uudistuksilla kaventaa. Tieteen yhteiskuntasuhde on työssä painottuva näkökulma, ja empiirisen analyysin tulosten jälkeen pohditaankin vielä tarkemmin diskurssissa esiintyvää tutkimuksen ja yhteiskunnan välistä suhdetta. Rahoittajien rakentamaa kuvaa verrataan Max Weberin, Jürgen Habermasin sekä näitä tulkinneiden Tarmo Miettisen ja Sverker Gustavssonin teorioihin ja pohditaan, miksi tieteen ja muun yhteiskunnan, erityisesti politiikan, suhdetta on pidetty etäisenä. Kysymystä käsitellään politiikan ja tieteen erilaisten roolien, arvojen, vallan ja vastuiden kautta. Rahoittajien intressissä olevaa tieteen ja yhteiskunnan välisen suhteen lähentymistä verrataan edellä mainittujen teorioiden lisäksi Nowotnyn ym. uuden tiedontuotannon mallin teoriaan ja havaitaan selviä yhtäläisyyksiä rahoittajien toiveiden ja uuden tiedontuotannon mallin välillä. Tämän havainnon pohjalta pohditaan vielä lyhyesti mitä uuden tiedontuotannon mallin kaltainen muutos tarkoittaisi tieteen ja yhteiskunnan roolien, arvojen, vallan ja vastuiden kannalta. Lopussa esitellään tutkijan puheenvuoro, jossa esitetään Nowotnyn ym. teoriaan tukeutuen, minkälaisia muutoksia Suomen Akatemian tutkimusohjelmissa tulisi tehdä, jotta uusi tiedontuotannon malli ja samankaltaisiksi tulkitut rahoittajien toiveet voisivat toteutua paremmin. Asiasanat: tieteensosiologia, tieteenrahoitus, intressi, konstruktionismi, diskurssi, tutkimuksen yhteiskunnallinen relevanssi, merkittävyys ja vaikuttavuu