Kello neljätoista maanantaina. Tutkimus ajasta työelämän kokousvuorovaikutuksessa

Tutkimukseni käsittelee aikaa vuorovaikutuksen kohteena työelämän kokousympäristössä. Tutkin miten aikaan orientoidutaan tulevia tapaamisia suunniteltaessa sosiaali- ja terveysalan moniammatillisen tiimin kokouksissa. Kysyn aineistoltani, miten yhteiskunnan aikainstituutioita ja itsestään selvää arkitietoamme ajasta ylläpidetään vuorovaikutuksessa, miten erilaisia henkilöpositioita ja hallintasuhteita suhteessa työaikaan tuotetaan, ja millaisena ilmiönä aika tässä vuorovaikutuksessa näyttäytyy. Lähestymistapani aineistoon on etnometodologinen. Tämä tarkoittaa sitä, että olen kiinnostunut niistä prosesseista joilla sosiaalista todellisuutta tuotetaan ja ylläpidetään arkisessa vuorovaikutuksessa, miten toimimme ”normaalissa maailmassa” kuten ”normaalien toimijoiden” kuuluu. Luen aineistoa myös aikaa käsittelevän kirjallisuuden ja teorioiden valossa tarkastellen aineistoa ikään kuin palana todellisuutta johon näitä teorioita peilaan. Aikaa käsittelevän kirjallisuuden pohjalta hahmotan aikaa kolmesta perspektiivistä: ihmisten toimintaa taustalta jäsentävänä kehyksenä, ihmisten aktiivisesti hyödyntämänä resurssina, sekä eräänlaisena oliona, johon ihmiset joutuvat mukauttamaan toimiaan ja joka toisinaan käskee heidät toimimaan. Nämä ajan olemistavat ovat osittain päällekkäisiä ja toimivat toistensa kautta. Analyysissäni selviää, kuinka kalenterin ja kellonaika asettavat ajankohdista sopimiselle kaikkien yksiselitteisesti jakaman, tasasuuriin yksiköihin lohkotun kehyksen, ”kartaston” jonka ”koordinaateille” tapaamisia sovitellaan. Näiden kehysten täyttyessä aikatauluja joudutaan järjestelemään, jolloin aika hahmottuu muokattavana resurssina. Sekä kehysten puitteissa tapahtuva ajankohdista neuvottelu, että ajan järjestely eri tarkoituksiin ovat kytköksissä työelämän paikallisiin valtasuhteisiin. Eri toimijoilla on erilaiset päätäntämahdollisuudet yhteisesti sovittaviin ajankohtiin, sekä omiin ja toistensa aikatauluihin. Analyysissäni aika hahmottuu yhtäältä järjesteltävissä olevana tilana, toisaalta taas pakottavana aikataulujen struktuurina, ”oliona”, johon oma toiminta on mukautettava. Koska aikataulumme ovat linkittyneitä muiden ihmisten aikatauluihin, on sosiaalisen järjestyksen ylläpidon kannalta välttämätöntä, että kukin toimii vastuullisesti ja kurinalaisesti suhteessa näihin aikatauluihin. Tavoitteenani on avata sosiaalitieteessä vähän esillä ollutta näkökulmaa aikaan. Pyrin kytkemään yleisellä tasolla käytävää keskustelua ajasta empiiriseen käytännön todellisuuteen. Suuri osa elämästämme tapahtuu vuorovaikutuksen kautta ja yhteiskunnan (aika)instituutioita ylläpidetään rutiininomaisessa vuorovaikutuksessa. Siksi ajan tutkiminen toimijoiden vuorovaikutuksessa jakamana arkisena todellisuutena voi avata uusia näkökulmia siihen, mitä aika (sosiaalitieteellisessä mielessä) on. Avainsanat: aika, etnometodologia, sosiaalinen vuorovaikutus, sosiaalinen konstruktionismi, työeläm