Kirjallisuushistorian sukupuoli : Suomen kirjallisuushistorioiden rakentuminen sukupuolen näkökulmasta lukion äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa

Tutkielmassa tarkastellaan syksyllä 2006 myynnissä olleiden lukion äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjojen Suomen kirjallisuushistorioita sukupuolen näkökulmasta. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat, miten oppikirjoissa esitetyt Suomen kirjallisuushistoriat ovat jakautuneet sukupuolen mukaan sekä millaisia sukupuolittuneita diskursseja kirjallisuushistorioihin on rakentunut. Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastataan kvantitatiivisen analyysin puitteissa ja toiseen diskurssianalyyttisesti lähestyen. Koko työtä määrittelee feministinen ja kulttuurintutkimuksellinen ajattelu. Aineistoa lähestytään tutkimuksessa ensin kvantitatiivisesti analysoimalla nais- ja mieskirjailijaesiintymiä oppikirjojen eri tekstuaalisissa paikoissa. Esiintymiä vertaillaan keskenään, minkä lisäksi niistä rakennetaan hierarkia tekstuaalisen paikan merkittävyyden mukaan. Samalla päästään käsiksi aineiston määrälliseen tasa-arvoon. Näin tutkimus liittyy osaksi sitä feminististä tutkimuksen juonnetta, joka pyrkii kirjallisuushistorioiden miesvaltaisuuden paljastamiseen. Toinen keskeinen analyysiväline tutkielmassa on diskurssianalyysi. Diskurssi ymmärretään tässä työssä todellisuutta rakentavaksi lausumien kokonaisuudeksi, joka sisältää tietoa kuvaamisen kohteesta ja näin rakentaa todellisuutta. Työssä diskurssianalyysi on lähtenyt liikkeelle oppikirjatekstien tarkasta luennasta, jossa on kiinnitetty huomiota mies- ja naiskirjailijoihin ja heidän teoksiinsa sekä kirjallisuushistoriaan liittyviin ilmauksiin; feministinen orientaatio aineistoon on nostanut esiin sukupuolen kautta määrittyneitä diskursseja. Tämän jälkeen ilmauksista on etsitty toistuvia nimeämisiä, joita tarkastelemalla on tunnistettu ja nimetty keskeiset nais- ja mieskirjailijadiskurssit. Yhdessä kvantitatiivisen tutkimuksen kanssa on pystytty hahmottamaan moniulotteisesti oppikirjojen Suomen kirjallisuushistoriaesitysten nais- ja mieskirjailijakuvia sekä tasa-arvoa. Tilastollisesti tarkasteltuna oppikirjat ovat maskuliinisia, eikä niitä voi nimittää määrällisesti tasa-arvoisiksi. Mieskirjailijat ovat enemmistönä kaikissa tekstuaalisissa paikoissa. Kirjailijadiskursseissa mieskirjailijat määrittyvät suomalaisuuden ja kirjallisuuden rakentajiksi, luojiksi ja uudistajiksi, suurmiehiksi sekä menestyjiksi. Mieskirjailijat ovat myös luoneet suomalaisuuden arkkityypit, jotka kaikki ovat miehiä. Oppikirjojen välittämä virallinen kuva suomalaisista naiskirjailijoista määrittelee heidät toisaalta menestyjiksi kirjallisuuden kentällä sekä kirjallisuuden uudistajiksi. Toisaalta naiskirjailijat määrittyvät kodin piiriin ja toisiksi miesten jälkeen. Naiskirjailijoilla ei ole paikkaa suomalaisuuden rakentajina eli kansallisessa tehtävässä. Lyhyesti sanottuna oppikirjat näyttävät välittävän Suomen kirjallisuushistoriaesityksillään käsitystä kirjallisuushistoriasta maskuliinisena menestyjien historiana. Tutkielman avainsanoja: diskurssi, kirjallisuushistoria, kirjailijakuvat, kulttuurintutkimus, lukion äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjat, naistutkimus, sukupuol