Massojen pelko : Johtolankoja suomalaisen sosiaalityön valtateoreettiseen tarkasteluun

Tutkielmassa perehdytään suomalaisen sosiaalityön valtateoreettiseen tarkasteluun osana eurooppalaisen yhteiskuntakontrollin syntyä. Valtaa lähestytään potentiaalisena, dispositionaalisena ja ihmistenvälisiin suhteisiin viittaavana käsitteenä. Koska kyseessä on sosiaalityön valtatarkastelua käsittelevä tutkielma, valtaa tarkastellaan pääosin järjestelmätasolla. Tutkielmassa luodaan katsaus sosiaalityön vallan kehittymiseen ja pyritään hahmottamaan sen tulevaisuutta esittämällä kymmenen osittain vaihtoehtoista osittain päällekkäistä johtolankaa sosiaalityön valtaan. Sosiaalityötä pidetään osana valtion pyrkimystä säilyttää legitiimi yksinoikeus fyysiseen väkivaltaan. Sosiaalityö toimii osana yhteiskunnan sosialisaatiokoneistoa, vallitsevan yhteiskunnallisen regiimin puitteissa ja uusintajana. Tutkimuksen kohteena on sosiaalityön valta ja valtateoriat sekä niiden reflektiot suomalaiseen yhteiskuntaan. Tutkimuksessa tarkastellaan behavioraalisia vallan määrittelyjä, Weberin byrokratiateoriaa, Foucault’n käsityksiä yhteiskunnallisen vallan kehityksestä, 1960-luvun sosiaalipolitiikkaa koskevaa keskustelua, uusvasemmistolaista Althusserin postmodernia valtakäsitystä ja Hirschin turvavaltiohahmotelmaa, Luhmanin systeemiteoriaa ja uusliberalismia yhteiskunnallisena ilmiönä sekä näiden vaikutusta sosiaalityön valtaan. Tarkastelun apuna ja aineistona toimivat viralliset tilastot, sosiaalihuoltolaki, sosiaalityön historiankirjoitus, Sosiaali- ja terveysministeriön viimeaikaiset sosiaalityötä käsittelevät julkaisut sekä muut ajankohtaiset sosiaalityötä koskevat kirjoitukset. Työ ei jakaudu erilliseen teoria- ja käsittelyosioon, vaan läpi työn teorioita reflektoidaan nyky-yhteiskuntaan. Mikäli politiikan tutkimus nähdään vallan muodostumista ja jakautumista tutkivana tieteenalana, on sosiaalialan vallankäyttö politiikan tutkimuksen kohteena laiminlyöty toistuvasti. Sosiaalityössä valta kohdistuu suoraan kansalaisiin ja se säätelee sekä toteuttaa monia merkittäviä poliittisia prosesseja. Sosiaalityö toimii merkittävässä osassa oikeutettaessa yhteiskunnan toimintamalleja. Ilman sitä markkinoituva kapitalistinen yhteiskunta olisi mahdoton. Sosiaalityön keinoin yksilöitä pidetään osana yhteiskuntaa ja estetään muodostamasta vaarallisia massoja: sosialisoidaan väestöä. Sosiaalityöntekijä on tahdostaan riippumatta, mikäli hän haluaa auttaa asiakastaan, rakentamassa yhteiskunnan yksilöiviä rakenteita. Sosiaalityön vallan kenttä on muuttumassa uusien julkishallinnollisten mallien myötä. Valta on siirtymässä kielipelistä toiseen. Samaan aikaan sosiaalityö pyrkii vakiinnuttamaan asemaansa professiona. Tämä tulee olemaan hankalaa. Sosiaalityön perusteita muokatessa tulisi varmistua siitä, ettei valta hautaudu tuloksellisuuskeskusteluun (taloudellisten välttämättömyyksien) alle. Sillä tällöin on mahdollista, että vallasta puhuminen muutu mahdottomaksi. Asiasanat: valta, sosiaalityö, hyvinvointivaltio, kuri, kontrolli, auktoriteetti, ideologi