Asioimistulkkauksen ihanteet ja todellisuus. Asioimistulkkina toimivien näkökulma

Tässä tutkielmassa selvitetään, kuinka asioimistulkkaukseen liittyvät ihanteet toteutuvat käytännön työssä. Tavoitteena on ottaa selvää siitä, millaista asioimistulkin työ on tämän päivän Suomessa, mitä haasteita tulkit kohtaavat sekä mitkä asiat tekevät työstä vaativan ja toisaalta motivoivan. Kuuden haastatellun asioimistulkin mielipiteitä ja käsityksiä peilataan siihen, millaisena asioimistulkkaus nähdään aiempien tutkimusten perusteella, mitä ihanteita työnkuvaan liittyy sekä millaisena niin viranomaiset kuin maahanmuuttajat näkevät tulkin roolin. Monet asioimistulkkauksen tutkijat ja työssä toimineet henkilöt ovat pyrkineet kuvailemaan, millaista asioimistulkkauksen tulisi olla ja mitä ominaisuuksia tulkilta edellytetään. Vaatimusten asettamisen rinnalla on vähintään yhtä tärkeää tutkia, millaista työ on (Pöchhacker 2000, 133). On jopa ajateltu, että kuvaileva tutkimus on välttämätöntä ennen kuin tulkkauksen normien muodostaminen on edes mahdollista (Wadensjö 1998a, 4). Ensin on siis selvitettävä, mitä ilmiö on ennen kuin voidaan sanoa, miten sen tulisi olla. Tutkimusmetodina tässä tutkielmassa käytettiin teemahaastattelua, joka rakentui seuraavista teemoista: taustatiedot, koulutus, itsensä kehittäminen ammatillisesti, hyvän tulkin ominaisuudet, motivaatio, työn vaikeudet sekä yhteistyö tulkattavien kanssa. Haastatteluihin osallistui yhteensä kuusi kuukausipalkalla työskentelevää asioimistulkkia. Haastattelut tehtiin marras-joulukuussa 2006 sekä tammikuussa 2007 kahdessa Suomessa toimivassa kunnallisessa tulkkikeskuksessa. Tehtyjen haastattelujen perusteella voidaan todeta, ettei osa ammattisäännöstön ihanteista toteudu tai ettei niiden ole edes mahdollista toteutua käytännössä. Avustajana toimimista koskeva sääntö on veteen piirretty viiva, koska tulkin on usein astuttava ulos tulkin roolista esimerkiksi täyttämällä lomakkeita maahanmuuttajien puolesta monien heistä ollessa luku- ja kirjoitustaidottomia. Tuloksista käy ilmi, etteivät myöskään tulkkausolosuhteet ole aina sopivat. Syynä voi olla viranomaisten ymmärtämättömyys tulkin työstä tai välinpitämättömyys tätä kohtaan. Myös etätulkkauksessa ilmenee ongelmia, jotka voivat johtua huonosta akustiikasta tai nonverbaalin viestinnän puuttumisesta. Tulkin työn luonnetta eivät osaa aina ottaa huomioon edes organisaation johtavissa asemissa olevat henkilöt; muun muassa riittävät hengähdystauot puuttuvat usein tulkkausten välissä. Saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että joidenkin ammattisäännöstön kohtien paikkansapitävyyttä olisi pohdittava ja kohdat päivitettävä vastaamaan todellisuutta. Tuloksista voidaan päätellä, että tulkkien ja viranomaisten yhteistyössä on vielä paljon kehitettävää. Tulkkien työyhteisöissä on tarvetta vilkkaammalle ja muutoksia synnyttävälle vuoropuhelulle. Tulkkauksessa turvaudutaan yhä useammin teknisiin apuvälineisiin, joiden hyötyjä ja haittoja olisi tutkittava tarkemmin. Myös laitteiden laatuun ja niiden käyttökoulutuksen olisi panostettava nykyistä enemmän. Avainsanat: asioimistulkkaus, tulkkaus, etätulkkaus, työmotivaatio, tulkkikesku