Osittaisjakautuminen ja verosuunnittelu

Tutkimuksessa käsitellään osittaisjakautumista ja sen verosuunnittelukeinoja. Osittaisjakautuminen on uusi yritysjärjestelyn muoto, joka on mahdollista toteuttaa veroneutraalisti lainsäädännön asettamissa rajoissa. Yhtiöoikeudessa osittaisjakautumisesta on aiemmin säännelty kansallisella tasolla, mutta vuoden 2007 lopussa siitä säänneltäneen myös rajat ylittävästi. Osittaisjakautumisen sääntelyn tavoitteena on välttää verotettavan tulon realisoituminen osittaisjakautumiseen osallistuvien osapuolten verotuksessa osittaisjakautumisen yhteydessä. Tutkimusaiheen ajankohtaisuus ja lainsäädännön muutokset tekevät aiheesta mielenkiintoisen tutkimuskohteen. Osittaisjakautumisen sääntely vero-oikeudessa perustuu yritysjärjestelydirektiivin muutosdirektiiviin (2005/19/EY), joka EU-jäsenvaltioiden tuli implementoida 1.1.2007 alkuun mennessä. Jakautumiseen liittyvä yhtiöoikeudellinen sääntely on osaksi muuttunut, kun uusi osakeyhtiölaki tuli voimaan syksyllä 2006. Pääomayhtiöitä koskeva rajat ylittävä sulautumisdirektiivi (2005/56/EY) implementoitaneen koskemaan myös rajat ylittäviä jakautumisia. Tämä parantaa yritysten toiminta edellytyksiä ja lisää Suomen houkuttelevuutta ulkomaalaisten investointien näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty oikeusdogmaattista tutkimusmetodia. Tutkielmassa tutkitaan osittaisjakautumiseen liittyvien direktiivien sääntelyä sekä kansallista yhtiöoikeudellista ja vero-oikeudellista sääntelyä. Tutkielmassa on tuotu esille mahdollisia jännitteitä direktiivien ja kansallisen lainsäädännön välillä sekä eroavaisuuksia, joita on OYL:n ja EVL:n välillä. Vaikka lakiuudistusten myötä OYL:n ja EVL:n säädökset ovat lähentyneet, lainsäädännöt sääntelevät osittaisjakautumisesta osin eri tavalla. Osittaisjakautumista on tutkittu liiketoimintasiirron ja kokonaisjakautumisen sääntelyyn peilaten, sillä tutkielman ajankohtaisuus vaikuttaa siihen, että aiheesta on vielä niukasti oikeustapauksia ja oikeuskirjallisuutta. Osittaisjakautumisella voidaan hajauttaa liiketoimintakokonaisuuksia eri yhtiöihin. Osittaisjakautuminen vähentää hallinnollisia kuluja, sillä jakautuva yhtiö ei purkaannu, vaan jää harjoittamaan tiettyä liiketoimintakokonaisuutta. Osittaisjakautuminen ei muuta konsernin omistusrakennetta. Verosuunnittelussa kannattaa huomioida, että liiketoimintakokonaisuuden vaatimus saattaa muodostua rajoittavaksi, sillä varallisuuseriä ei voida siirtää yhtä vapaasti kuin tietyissä kokonaisjakautumistilanteissa. Liiketoimintasiirtoon nähden osittaisjakautuminen tuo enemmän verosuunnitteluvaihtoehtoja, sillä osittaisjakautuminen soveltuu TVL:n mukaan verotettavien yhtiöiden lisäksi EVL:n mukaan verotettaviin yhtiöihin. Lisäksi liiketoimintasiirtoon nähden etuna on muun muassa varainsiirtoveron verovapaus, tappioiden ja varausten siirtyminen. Osittaisjakautuminen ei vaikuta yleensä osingonjakoon jakautumistilikaudella