Puolustusvoimien rooli kunnan ympäristö- ja maankäyttöasioissa

Puolustushallinnon käytössä olevia alueita on noin prosentti Suomen pinta-alasta ja ne sijaitsevat 150 eri kunnassa. Puolustusvoimien toiminnalla on huomattavia vaikutuksia kuntien maankäytön suunnitteluun eri puolilla maatamme. Sotilastoiminnasta aiheutuu usein näkyviä ja kuuluvia ympäristövaikutuksia, jotka rajoittavat lähialueiden maankäyttömahdollisuuksia ja haittaavat lähistön asukkaiden viihtyvyyttä. Tarve aihetta käsittelevälle tutkimukselle on ilmeinen puolustusvoimien ympäristö- ja maankäyttöasioita koskevien lakisääteisten velvollisuuksien täsmentämiseksi ja kansalaisten perusoikeuksien selventämiseksi. Lisäksi on tarpeen selkiyttää ympäristö- ja maankäyttöasioita käsittelevien viranomaisten toimivaltuuksia puolustusvoimia koskevissa asioissa. Oikeudellisen tarkasteluni lähtökohtana ovat kansalaisten perusoikeudet. Ympäristö- ja maankäyttöasioissa perusoikeuksia turvataan menettelytapasäännöksillä. Tutkimukseni käsittelee sitä, miten menettelytapasäännökset turvaavat kansalaisten perusoikeuksia erityistilanteessa, jossa asianosaisena on oikeudellisen erityisaseman omaava puolustushallinto. Tarkastelen puolustusvoimien ympäristö- ja maankäyttöasioita käsittelevien eri hallinnontasojen viranomaisten toimivaltuuksia kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta. Pidän kuntien viranomaisten toimivaltaa tärkeänä puolustusvoimia koskevissa asioissa, koska puolustusvoimien toiminta rajoittaa kunnan mahdollisuuksia ympäristö- ja maankäyttöasioita koskevassa päätöksenteossa. Kunnallisen itsehallinnon toteutumisen kannalta on tärkeää myös se, että kuntalaiset voivat vaikuttaa ympäristöoloihinsa kuntatasolla. Tutkimuksessani nostan esiin puolustusvoimia koskevat poikkeussäännökset ympäristö- ja maankäyttöasioita käsittelevistä menettelytapasääntelyistä. Koska menettelytapasäännöksillä turvataan kansalaisten perusoikeuksia, puolustusvoimia koskevien poikkeusten tulee aina perustua lain tasoisiin säännöksiin. Poikkeussäännösten ulkopuolelle jäävissä menettelyissä puolustusvoimille ei voida suoda lakiin perustumatonta erityisasemaa. Niissä ympäristönsuojeluasioissa, jotka ovat Euroopan unionin sääntelyn alaisia, jää muutoinkin hyvin vähän tilaa kansalliselle tarkoituksenmukaisuusharkinnalle esimerkiksi maanpuolustuksellisin perustein. Käytännössä tuore lainsäädäntömme velvoittaa puolustusvoimia lähentymään siviilimaailmaa ympäristö- ja maankäyttöasioissa. Tilanne on nähdäkseni positiivinen kaikkien ympäristö- ja maankäyttöasioiden osapuolten näkökulmista. Puolustusvoimien näkökulmasta osallistuminen kunnalliseen päätöksentekoon on mahdollisuus paikallisten viranomais- ja kansalaissuhteiden vahvistamiseen. Kuntanäkökulmasta tärkeä kunnallinen itsehallinto vahvistuu ja valtion viranomaiset saavat päätöstensä tueksi kunnan viranomaisten asiantuntemusta paikallisista olosuhteista. Merkittävintä on kuitenkin se, että kansalaisten perusoikeudet voidaan turvata. Asiasanat: puolustusvoimat, kunnallinen itsehallinto, kansalaisten osallistumisoikeudet, ympäristöperusoikeus, ympäristölupa, kunnallinen maankäytönsuunnittel