Masennuslääkehoidon tulevaisuuden näkymät

Maailmalla masennuksen elinaikaiseksi prevalenssiksi on arvioitu jopa 21 % maailman väestöstä. Suomessa lievistä masennustiloista kärsii elinaikanaan noin 10–15 %, vakavista masennustiloista noin 5 % ja psykoottisista depressioista vajaa 1 % aikuisväestöstä. Koska masennustilat ovat yleisiä jo nuorilla, niiden hoidon tarve on suuri ja ne aiheuttavat työ- ja toimintakyvyttömyyttä sekä itsemurhakuolleisuutta, niiden kansanterveydellinen merkittävyys on suuri. Tällä hetkellä markkinoilla olevista masennuslääkkeistä SSRI-lääkkeet ovat laajimmin käytettyjä masennuslääkkeitä, koska niiden haittavaikutukset ovat vähäisiä verrattuna muihin käytössä oleviin masennuslääkkeisiin. Kliinisissä kokeissa jopa 20 % potilaista lopettaa lääkehoidon haittavaikutusten vuoksi tai muista hoitomyöntyvyyteen vaikuttavista syistä. Tämän työn, masennuslääkehoidon tulevaisuuden näkymät, tarkoituksena oli koota yhteen tutkimuksia uusista lupaavista masennuslääkevaihtoehdoista. Olemme keskittyneet erityisesti agomelatiiniin, hermokasvutekijöihin vaikuttaviin aineisiin ja antiglukokortikoideihin. Kävimme läpi 22 tutkimusta, joista osa täytti laadukkaan tutkimuksen kriteerit sokkoutuksineen ja placebokontrolleineen ja osa taas oli vasta hypoteesin asteella. Agomelatiini näyttäisi tutkimusten perusteella olevan vähintään yhtä tehokas masennuslääke kuin markkinoilla jo olevat masennuslääkkeet. Lisäksi sen vaikutus alkaa nopeasti eikä sen antoajankohdalla näyttäisi olevan merkitystä. Pitkäaikaiskäytössä se vaikuttaisi ehkäisevän relapseja. Sivuvaikutusprofiililtaan agomelatiini on plasebon kaltainen, eikä se näytä aiheuttavan vieroitusoireita. Tianeptiini on osoittautunut useissa hyvin tehdyissä tutkimuksissa tehokkaaksi ja hyvin siedetyksi masennuslääkkeeksi verrattuna sekä plaseboon että nykyisiin masennuslääkkeisiin. Hermokasvutekijä BDNF:n merkitystä depressiossa ja itse BDNF:n antidepressiivisiä vaikutuksia on hypotetisoitu ja hypoteeseja tukevat myös useat eläinkokeet. AMPA-reseptoreita potentoivilla aineilla on mahdollisesti synergisiä vaikutuksia kliinisesti tehokkaiden masennuslääkkeiden kanssa, ja niillä voidaan nopeuttaa terapeuttisen vaikutuksen alkua. Kiertävä kortisolitaso on yhteydessä depressio-oireisiin ja eksogeeninen kortikosteroidi-injektio näyttäisi vähentävän masennuksen oireita. Tämän vuoksi myös kortikotropiinia vapauttavaan hormoniin (CRH) vaikuttamalla voidaan vaikuttaa masennuksen oireisiin. Ainakin eläinkokeissa CRH1-antagonistin on todettu vähentävän ahdistusta. Galaniini on neuropeptidi, joka vaikuttaa moniin välittäjäainejärjestelmiin. Sen vuoksi galaniinin anksiolyyttinen ja anksiogeeninen vaikutus riippuu muun muassa vaikutuspaikasta. Galaniinireseptoriantagonistin on todettu aiheuttavan anksiolyyttisiä vaikutuksia eläinkokeissa. Lukuisissa eläinkokeissa on havaittu nikotiini-injektion anksiolyyttinen vaikutus. Laajat tutkimukset ovat paljastaneet, että nikotiini helpottaa ahdistusoireita vain tupakasta vierottuvilla yksilöillä eikä sillä ole yksinään anksiolyyttistä vaikutusta tupakoimattomiin henkilöihin. Nikotiini stimuloi HPA-akselia ja dopamiinijärjestelmää ja sillä saattaa olla vaikutusta myös muihin masennusoireita sääteleviin järjestelmiin. Eläinkokeissa on havaittu endokannabinoidijärjestelmään liittyvällä FAAH-inhibiittorilla olevan annoksesta riippuvainen ja serotonergisten antidepressanttien kaltainen vaste masennusoireisiin ilman tyypillisiä endokannabinoidireseptorivälitteisiä haittavaikutuksia. Sillä ei näytä olevan väärinkäyttöpotentiaalia tai merkittäviä lääkeinteraktioita. Asiasanat:Depressio, agomelatiini, tianeptiini, BDNF, glukokortikoidi