Valtion radio ja kuluttajan valinta. Kainuulaiset kuuntelijat ja julkisen palvelun Yleisradio radiokulttuurin murroksessa.

Tämä lisensiaatintutkimus on luonteeltaan tutkimusaiheen peruskartoitus väitöskirjahankkeessa, jossa pyritään ymmärtämään kuuntelijoiden suhdetta julkisen palvelun radioon. Tässä työssä tavoitetta lähestytään tarkastelemalla toisaalta kuuntelijoiden suhdetta radioon välineenä, toisaalta kuuntelijoiden suhdetta julkisen palvelun periaatteeseen ja sitä Suomessa toteuttavaan Yleisradioon. Näiden näkökulmien yhdistäminen jää kuitenkin tutkimuksen seuraavan vaiheen haasteeksi. Tutkimuksen lähtökohtana on radion tuotannossa 1980- ja 90-luvuilla tapahtunut kulttuurinen murros, joka voidaan käsitteellistää siirtymäksi perinteisestä yleisradiokulttuurista kulttuuriteolliseen radioon. Tämän työn keskeinen kysymys on, onko vastaavaa murrosta havaittavissa kuuntelijoiden arkisissa radiosuhteissa. Samalla pohditaan radiokulttuurin murroksen merkitystä Yleisradion legitimiteetin kannalta. Kuuntelijoiden radiosuhteiden tarkastelun teoreettiseksi työvälineeksi hahmotellaan konstruktivistista teoriaperinnettä soveltaen moniulotteinen kuuntelijan/median käyttäjän malli, jonka avulla radio- ja Yleisradio-suhteita analysoidaan kaikkiaan viidestä eri näkökulmasta. Yleisradio-suhteita tutkistellaan kolmella eri ulottuvuudella, jotka on käsitteellistetty kuluttajan/asiakkaan/kansalaisen näkökulmiksi. Tässä yhteydessä luonnostellaan myös ajatusta valtiosuhdetta artikuloivasta ja kuuntelijoiden suhdetta julkisen palvelun radioon jäsentävästä kuluttajakansalaisuudesta. Empiirinen aineisto koostuu yhteensä 32 laadullisesta teemahaastattelusta, jotka on tehty Kainuussa keväällä 2000. Kuuntelijoiden omien jäsentelyjen pohjalta on hahmoteltu kolme ideaalityyppistä radiosuhdetta ja kuuntelijatyyppiä: Aineistosta löytyy a) kanavakeskeisiä, b) ohjelmakeskeisiä ja c) tilannekeskeisiä kuuntelijoita. Työn loppupuolella käydään erikseen läpi kuuntelijoiden suhtautumista käynnissä olevaan digitaaliseen murrokseen. Yleisradio-suhteiden varianssia kuvataan kahdeksantasoisen legitimiteetin asteikon avulla, mikä havainnollistaa näiden suhteiden ”kerroksellisuutta”: Yleisradion kanavan vakiokuuntelijat eivät välttämättä kannata tv-maksua tai arvosta erityisesti julkisen palvelun periaatteita, kun taas kaupallista kanavaa suosivat saattavat hyväksyä tv-maksun ja arvostaa yleisradioperiaatetta. ”Kuluttajien” näkökulmasta jako kaupallisiin ja YLEn kanaviin ei näytäkään olevan keskeinen, vaikka esimerkiksi Yleisradion mainoksettomuutta saatetaan pitää kuluttajaystävällisenä piirteenä. Kuuntelijoiden suhtautumista Yleisradioon palveluja tarjoavana yhtiönä taas leimaa perinteinen mielikuva valtiollisesta toimijasta, eikä tv-maksua välttämättä mielletä maksuksi YLEn palveluista. Kun myöskään näitä palveluja ei aina kovin kattavasti tunneta, useiden kuuntelijoiden ”asiakassuhde” Yleisradioon jää jäsentymättömäksi. ”Kansalaisen mielipiteiden” tasolla taas julkisen palvelun Yleisradion legitimiteetti näyttää edelleen perustuvan perinteisen yleisradiokulttuurin arvoille. ”Vanhat” arvot voivat kuitenkin saada uudessa kontekstissa uusia merkityksiä, joten kuluttajakansalaisuus-konseptin voisi ajatella osoittautuvan kuuntelijoiden radio- ja Yleisradio-suhteiden kannalta selitysvoimaisemmaksi kuin ideaalityyppinen jaottelu ”vanhaan” ja ”uuteen” radiokulttuuriin