Oppiminen tekstiilitehtaan lattialla

Tässä tutkimuksessa etsitään oppimista tekstiilitehtaan lattialta, tekstiilityöntekijöiden haastattelupuheesta. Tutkimuksessa tavoitteena on lisätä ymmärrystä ilmiöstä oppiminen tarkastelemalla sitä työssä oppimisen kontekstissa. Toisena, edelliseen kytkeytyvänä, tavoitteena on lisätä ymmärrystä tekstiiliteollisuuden työntekijöistä ja heidän työstään. Oppiminen määrittyy Deweyn, Jarvisin ja Mezirowin tekstien pohjalta kokemuksellisena ja kontekstuaalisena tulkinta-ja merkityksenantoprosesessina. Teoriaosassa kuvaan oppimista moniuloitteisena ilmiönä, jotta se avaisi ikkunan, josta katsoa ja nähdä työssä oppimista. Keskiössä on kokemus ja sen eri ulottuvuudet (ei-kasvattava, kasvattava; ei-oppiminen, uusintava oppiminen, reflektiivinen oppiminen). Johtaako kokemus oppimiseen ja millaiseen (säilyttävään, uusintavaan vai reflektiiviseen, transformatiiviseen)? Onko oppimisen intressi lähinnä instrumentaalinen (välineellinen hyöty, tehokkuus), kommunikatiivinen (vuorovaikutuksellisuus) vai emansipatorinen tai transformatiivinen (toiminnan perusteet kyseenalaistavaa ja muutokseen pyrkivää)? Missä määrin oppiminen on tiedostamatonta (metaoppimista) ja satunnaista, passiivista; Missä määrin tietoista, tavoitteellista, intentionaalista, reflektiivistä, aktiivista? Onko oppiminen positiivista uusien taitojen oppimista, ammatillista kehittymistä vai passiivista sopeutumista työntekijän näkökulmasta katsottuna? Miten konteksti määrittelee oppimisen mahdollisuuksia? Mikä on kokemuksen, oppimisen ja kontekstin suhde? Oppimista etsin empiirisestä aineistosta, joka on vuodelta 1989 ja kerätty tutkimusprojektissa "Tekninen kehitys, työn sisältö, työturvallisuus ja muuttuva koulutustarpeet". Tässä lisensiaattityössä olen analysoinut 14 tekstiilityöntekijän teemahaastatteluaineiston. Haastatellut työntekijät työskentelivät työprosessin eri vaiheissa (kutomossa, värjäämö-viimeistämössä, leikkaamossa, ompelimossa). Tutkimusprosessi oli luonteeltaan abduktiivinen ja hermeneuttinen. Analyysin taustalla olivat aineiston alustavat analyysit ja teoreettinen kehys sekä kontekstikuvaukset tekstiiliteollisuuden työprosesseista. Analyysi on edennyt hermeneuttisella kehällä teorian, metodologian ja empirian vuoropuheluna. Kohti oppimista vievät työorientaation ja kvalifikaation teemat: samaa työtä voi tehdä erilaisilla orientaatioilla ja erilaisin tiedoin ja taidoin. Työn oppimista luonnehtii aineistossani satunnaisuus ja oppimisen organisoimattomuus. Vastuu työn oppimisesta jätetään työntekijän itseohjautuvuuden varaan lyhyen perehdytyksen jälkeen. (Henkilöstö)koulutuksen osalta tekstiilityöntekijät ovat koulutusproletariaattia. Koulutus näyttää kasautuvan vaativimmissa työtehtävissä oleville miehille, naisille tarjoutuu todella vähän mahdollisuuksia osallistua työnantajan järjestämään koulutukseen. Toisaalta erityisiä koulutustarpeita työntekijät eivät kokeneet ja toiveet kutistuvatkin tiedotustilaisuuksiksi ja tiedotteiksi. Työntekijöiden suhtautuminen koulutukseen on ristiriitaista: vaihteluna arkeen siihen suhtaudutaan positiivisesti, mutta kriittisiä ollaan sisällön suhteen ("ei semmonen kiinnosta"). Koulutus kytkeytyy koko yrityksen henkilöstöpolitiikkaan ja työntekijöiden tulkintoihin mahdollisuuksista osallistua tai vaikuttaa omaa työtä koskeviin päätöksiin. Teknis-organisatoriset uudistukset tekevät oppimiselle tilaa ja mahdollisuutta reflektiiviseen ja transformatiiviseen oppimiseen. Toisaalta uuden tekniikan käyttöönotto ei välttämättä tuo oppimishaasteita työntekijälle ja perehdyttäminen uuden koneen tai laitteen käyttöön on usein pinnallista, minimikvalifikaatioihin tyytyvää. Normaalikin työpäivä tarjoaa mahdollisuuden oppia, jos työntekijällä on sitoutunut työorientaatio ja konteksti on edes jossain määrin mahdollistaa vuorovaikutuksen Oppimisen, kokemuksen ja kontekstin suhde on siis kompleksinen. Kutistavaksi kutsun sellaista kontekstia, joka työntekijän kokemuksessa estää oppimista. Tällainen konteksti muodostuu toisaalta yritysjohdon toimenpiteistä: ylhäältä alas- käskyttämisestä, alistamisesta, huonosta tiedonkulusta ja vaikutusmahdollisuuksien puutteesta; toisaalta työkulttuurista, työntekijöiden sosiaalisesta kontekstista, johon myös liittyy tiedon piilottamista, "plätkyttämistä", "jumiutumista" omiin tehtäviin, omaan "pieneen ympyrään". Kutistava konteksti voi merkitä alistumista, passivoitumista, ei-oppimista, mutta myös oppimista kamppailuna ja valtautumisena. Kontekstille, jossa oppimiselle tulee tilaa, on tyypillistä vuorovaikutussuhteet (horisontaaliset ja vertikaaliset), mahdollisuus kommunikaatioon ja tiedon ja kokemusten vaihtoon myös yli "ammattikuntarajojen". Oppiminen voi olla instrumentaalista ja uusintavaa, mutta todennäköisemmin kommunikatiivista ja reflektiivistä. Jos edes osa työntekijöistä kutistavassakin kontekstissa on sitoutunut työhönsä ja pyrkii sitä kehittämään ja raivaamaan tilaa sellaisellekin oppimiselle, joka on myös työnantajan intressissä (parempi laatu, nopeammat työmenetelmät jne), mitä tapahtuisi, jos oppimista, oman työn kehittämistä tietoisesti tuettaisiin? Avainsanat: oppiminen, kokemus, reflektio, työssä oppiminen, konteksti, tekstiiliteollisuuden ty