Imagologia. Imagon teorioiden esittelyä, analyysiä, kritiikkiä

Suomi on yhä läpikotaisemmin muuttumassa mielikuvayhteiskunnaksi, jossa kaikki toimijat yksittäisistä ihmisistä aina kansallisvaltion tasolle saakka joutuvat huolehtimaan imagostaan. Presidentti ja pääministeri ovat eräänlaisia ylimpiä imagonvartijoita, jotka vahtivat ettei vääriä signaaleja lähde markkinoille. Sitä mukaa kun sääntelyjen purku, yksityistäminen ja tulosvastuullistaminen etenevät, joutuvat myös julkisen sektorin toimijat kilpailemaan asiakkaista ja tässä kilpailussa mielikuva toimijasta on merkittävä tekijä. Tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa imagon aihepiirin tutkiminen on tärkeää. Oma panokseni tähän imagon tutkimukseen on perustutkimuksen luonteisesti selvittää syvällisesti ja laaja-alaisesti imagon teoriaa eli sitä kuinka imagoa on tieteellisesti selitetty. Uudissana "imagologia" tarkoittaa "sanaa, selityksiä, oppia imagosta". Työssä käsitellään yhdeksää erilaista lähestymistapaa, joista käsin imagon aihepiiriä on pyritty ymmärtämään ja selittämään. Imagon teorian klassikot käydään läpi, samoin sovelletaan aiheeseen uusimpia yhteiskuntatieteellisiä lähestymistapoja kuten retoriikkaa ja kulttuurintutkimusta. Lisäksi kehitetään oma kokonaisnäkemys imagosta. Tekijän oman näkemyksen mukaan imagossa ja mielikuvassa on tietoteoreettisesti kyse retorisesta perspektiivien hallinnasta: missä suhteessa asia esitetään ja missä suhteessa ihmiset alkavat ajatella sitä. Retoriikka on taitoa aktualisoida asiat halutussa suhteessa ihmisten mielissä. Onnistunut retorinen operaatio voi saada koko yhteiskunnassa vallalle viestijälle edullisen käsityskannan ja näin asia muuttuu sosiaaliseksi todellisuudeksi