Istuntoja institutionaalisen katseen alla: lastensuojelun suulliset käsittelyt hallinto-oikeudessa

Väitöskirjassa Istuntoja institutionaalisen katseen alla: lastensuojelun suulliset käsittelyt hallinto-oikeudessa tarkastellaan hallinto-oikeudessa järjestettäviä lastensuojelun suullisia käsittelyitä, joita pidettiin huostaanoton alistuksissa ja valituksissa sekä valituksissa lapsen sijaishuoltoon sijoittamista tai muuttamista tai yhteydenpidon rajoittamista koskevissa asioissa aiemmin, vuonna 1983 annetun lastensuojelulain pohjalta. Suullisia käsittelyitä on järjestetty harvoin, mutta niiden määrä on vähitellen kasvanut. Vuonna 1998 järjestettiin 110 suullista käsittelyä, mutta vuonna 2007 jo 388. Aihe on myös yhteiskuntapoliittisesti ajankohtainen. Hallintotuomioistuin on vuodesta 2008 alkaen ensiasteen päätöksentekijä tahdonvastaisissa huostaanotoissa, mikä lisää sen roolia lastensuojeluasioiden päättäjänä. Tarkastelun kohteena ovat sosiaalilautakunnan edustajien, vanhempien, lasten ja muiden tilanteeseen osallistuvien henkilöiden tavat tuoda esiin omaa asiantuntijuuttaan suullisissa käsittelyissä. Tutkimuksessa kysytään millaista tietoa eri henkilöt tuottavat suullisissa käsittelyissä ja miten he tätä tietoa perustelevat. Aineisto on kerätty kolmen eri hallinto-oikeuden suullisissa käsittelyissä (21) vuosina 1998-1999 ja 2002-2003 etnografian keinoin. Väitöskirja liittyy sosiaalityön alaan. Suullisia käsittelyitä tarkastellaan institutionaalisena vuorovaikutuksena, jossa oikeuden näyttämölle kokoontuvat henkilöt toimivat etukäteen tiedossa olevien rooliensa mukaisesti. Suullisissa käsittelyissä tuotettava tieto perustuu vuorovaikutustilanteisiin, joissa eri osapuolten näkemykset kilpailevat oikean ja painavimman tiedon statuksesta. Tutkimuksessa paikannettiin erilaisia tiedon todentamisen tapoja ja tehtäviä kuitenkin niin, että varsinainen päätöksenteko lastensuojeluasiasta jätettiin tarkastelun ulkopuolelle. Tiedon todentamisessa on tärkeää osoittaa oman näkökulman vahvuudet ja vastapuolen esittämien seikkojen heikkoudet. Lastensuojeluviranomaiset ovat suullisessa käsittelyssä kertomassa miksi lapsen huostaanotto tulisi vahvistaa tai jatkaa tai miksi yhteydenpitoa tulisi rajoittaa. Vanhemmat puolestaan esittävät oman eriävän tulkintansa asiasta. Lastensuojeluviranomaiset kuvaavat tietoa todentaessaan menneisyyden ongelmia, vanhemmuuden puutteita, avohuollon tukitoimia ja lapsen tilannetta. Eri lähteistä hankittu tieto kuvataan loogisesti etenevänä tilannekuvauksena, jota tukevat asian kannalta olennaiset tietolähteet kuten asiakirjamerkinnät, mahdolliset asiantuntijalausunnot ja todistajat. Vanhemmat kuvaavat tietoa todentaessaan nykyarkea, vanhemmuussuhteita, avohuollon tukitoimia ja tukiverkkoa. Vanhempien keinot todentaa tietoa perustuvat pääasiassa ei-kirjalliseen aineistoon. He kyseenlaistavat, syyttävät ja kritisoivat eri instituutioissa toimivia lastensuojeluviranomaisia ja vanhemmista tehtyjä tulkintoja. Tutkimus osoittaa, että sosiaalityön asiantuntijuutta suullisissa käsittelyissä on asioiden kokonaisvaltainen tulkinta ja arviointi. Lastensuojeluviranomaiset tulkitsevat ihmisten arkea ja antavat sille merkityksiä. Vanhempien asiantuntijuutta on esittää lastensuojeluviranomaisten tuottaman tiedon rinnalle erilainen kertomus ja osoittaa asioilla olevan useita puolia. Suulliset käsittelyt ovat aikuisten kohtaamisen näyttämöitä, joihin lapset ja nuoret osallistuvat harvoin. Yleisin tapa tuottaa tietoa lapsista tapahtuu välittyneiden kertomusten kautta. Välittyneissä kertomuksissa aikuiset kertovat ja tulkitsevat lasta koskevaa tietoa toisilleen. Tässä tutkimuksessa suulliseen käsittelyyn otti osaa kolme murrosikäistä lasta. Heidän osallistumisen tavat vaihtelivat. He olivat niin puhujia, kuuntelijoita kuin vastaajiakin. Tutkimuksessa havaittiin lapsille olevan vaikeaa irrottautua instituutiolle ominaisesta ongelmasuuntautuneesta puhetavasta ja puhua muista kuin aikuisten kysymistä tai esiin nostamista asioista. Sekä välittyneillä että suorilla kertomuksilla on oikeudenkäynneissä oma paikkansa. Jatkossa olisikin tärkeää pohtia lasten ja nuorten osallistumisen ja mielipiteiden esittämisen mahdollisuuksia lastensuojeluprosessin eri vaiheissa. Tutkimuksen perusteella voi todeta lasten asiantuntijuuden näyttäytyvän aikuisten ehdoilla puhumisena. Aikuisilla on valtaa tulkita lapsen kertomaa eteenpäin ja esittää näkemyksensä lapsen edun mukaisesti tulkittuna. Se on keino suojella lasta, mutta saattaa jättää lapsen näkemykset myös sivuun tai kokonaan kertomatta.This is an ethnographic study on the oral hearings in child protection held in the Finnish administrative courts. I examine the different parties' ways of bringing to bear their own expertise in child protection issues. A case must go before the administrative court if a 12-year-old child or his or her parents oppose taking into care. Parents and 12-year-old children may also appeal against restriction of access or change of residential care. I am interested in what kind of information the representatives of the social welfare board, children, parents and other persons involved in the situation produce in oral hearings and how they justify this information. The data was collected in the oral hearings (21) of the Finnish administrative courts in 1998-1999 and 2002-2003. I approach my study on the concept of the institutional gaze. The oral hearings are held behind closed doors and are not open to the public as are many other trials. There the matters dealt with reflect the socially accepted values and ideas of adequate parenting and good childhood. The oral hearings are institutional encounters in which the different parties talk and observe each other. The physical surroundings of the oral hearings are indicative of the power relations. I have described oral hearings as plays. The oral hearings are institutional encounters in which those on stage act according to their known roles. In the trials there is a clear beginning, middle, interval and end as in plays. The judges are an audience to whom the members of the performing group, in other words the parties and child welfare authorities, present a suitable interpretation of situations which have led to an oral hearing. The relationship between social and legal in child protection has not been studied very much. Moreover, there are no empirical studies concerning the practices of administrative courts in Finland. Therefore this research is important. The subject is also important socio-politically. The administrative courts became decision-makers of the first instance at the beginning of 2008. The study is divided into three empirical chapters. First, I describe the problems of the parents as raised by the child welfare authorities and the ways in which parents describe their pair relations. Instead of giving type descriptions of the clients, I emphasise every person's individual situation. Second, I study the participation of the children and adolescents in the oral hearings and the adults' role in this process. I divided the stories of children into direct and indirect stories. The direct stories are told by the adolescents themselves. In the data three adolescents were present in an oral hearing. It is more common to describe children through indirect stories. In the indirect stories the adults describe the child and the conditions of the child's life. Thirdly, I studied the verification of the information by the different parties. The information produced in oral hearings is based on the social encounters in which the different parties' views compete on the right status of information. It is important to show the strengths of one s own point of view and the weaknesses of the arguments evinced by the opposite side in the verification of the information. The information evinced by the child welfare authorities is based on the parents problems in the past, the failure to provide adequate parenting, open care measures and the child's situation. It is backed up by information from different sources, such as social work documentation, possible expert opinions, witnesses and expertise of social work. The information is presented as logically proceeding snapshots of people s lives. When parents substantiate information they talk about normal everyday life, parental relations, open care measures and their support network. The parents verification of information is based mainly on non-written material. They challenge, blame and criticise the child welfare authorities and the interpretations the authorities have made about them. The expertise of social work in oral hearings is to condense information into manageable form. The expertise of parents is to present a different story next to the information produced by the child welfare authorities and to show that one situation can be interpreted in several ways. The children and adolescents also have a lot of information about their own lives. However, the children seemed to produce information on adult conditions. The adults have the power to interpret the child's story in the best interests of the child. This is a way to protect the child but may also ignore the child's views or leave them totally unreported