Turvapaikanhakijoiden terveydentila. Tutkimus Tampeereen kaupungin ulkomaalaistoimiston terveydenhuoltoyksikössä

Väitöstutkimuksessa selvitettiin Tampereen kaupungin vastaanottokeskukseen kymmenen kuukauden aikana 2003-2004 tulleiden 170 turvapaikanhakijan terveydentilaa, heidän kokemuksiaan kidutuksesta ja muusta väkivallasta ja heidän terveyspaveluiden käyttöään kuuden kuukauden seuranta-aikana. Lisäksi arvioitiin turvapaikanhakijoiden terveydenhuollossa käytettävissä olevia voimavaroja. Tutkitut olivat 25 eri maasta ja heistä valtaosa oli nuoria aikuisia. Kaksi kolmasosaa oli miehiä ja 21 prosenttia oli alaikäisiä. Turvapaikanhakijat olivat aiemmin sairastaneet hyvin monenlaisia sairauksia. Eniten heillä oli ollut neurologisia ongelmia, joista yleisimmin päänsärkyä. Vatsavaivat sekä tuki- ja liikuntaelinten kiputilat olivat myös olleet yleisiä. Aiempia tapaturmia tuli esille runsaasti. Silmäsairaudet, korva-, nenä- ja kurkkusairaudet, ihosairaudet, virtsaelinsairaudet ja hammasongelmat olivat myös olleet yleisiä. Mielenterveyden häiriöitä oli ollut jopa puolella aikuisista, eniten depressiota, ahdistuneisuutta ja unihäiriöitä. Haastattelun perusteella joka neljäs mielenterveyshäiriö oli depressio. Mielenterveyden häiriöiden ja naistentautien osalta oli todettavissa tyydyttämätöntä hoidon tarvetta. Tutkituista 14 prosenttia toi haastattelussa esille vähintään kolme vaivaa tai sairautta. Systemaattinen haastattelu tuotti tutkittavien taustoista ja sairauksista enemmän tietoa kuin asianomaisten spontaani kertominen. Aikuisista tutkituista 57 prosentilla oli ollut kidutuskokemuksia, lisäksi muita väkivaltakokemuksia oli ollut 12 prosentilla. Pidätettynä tutkituista aikuisista oli ollut 49 prosenttia. Kidutus- ja pahoinpitelykokemukset näyttivät olevan yhteydessä moniin sairauksiin, erityisesti mielenterveyden ongelmiin. Mahdolliseen kidutukseen liittyviä fyysisiä löydöksiä todettiin kuitenkin vähän. Lääkärintarkastuksessa havaittiin eniten vatsan alueen löydöksiä, hammaslöydöksiä, iholöydöksiä ja psykiatrisia löydöksiä. Viimeksi mainitussa ryhmässä kaksi kolmesta löydöksestä oli depressioita. Tutkituista 34 prosentilla oli kolme tai useampia löydöksiä lääkärintarkastuksessa ja tutkimuksissa. Suomessa yleisiä kansansairauksia löytyi vähän. Suomeen tulleilla turvapaikanhakijoilla oli vain vähän trooppisia sairauksia: malariaa oli ollut 10 prosentilla ja lavantautia yhdellä tutkitulla. Turvapaikanhakijat eivät niin ollen ole suuri terveysvaara suomalaiselle väestölle. Seuranta-aikana tutkittavat käyttivät runsaasti vastaanottokeskuksen terveydenhuoltoyksikön palveluita, vaikka heidät oli tulovaiheessa huolellisesti tutkittu. Vastaanottokeskuksen ulkopuolisia terveyspalveluita he käyttivät vähemmän, eniten mielenterveystoimiston ja hammaslääkärin palveluita. Tutkittujen huolenaiheet olivat samantyyppisiä kuin pienen terveyskeskuksen potilailla. Mielenterveyspalveluiden käyttö oli kuitenkin runsasta: aikuisista turvapaikanhakijoista 22 prosenttia käytti erikoissairaanhoitotasoista mielenterveyspalvelua, ja yleislääkäritasoista mielenterveyspalvelua käytti melkein yhtä moni. Turvapaikanhakijoille suositellaan tehtäväksi huolellinen terveydentilan perustutkimus. Tästä on useita hyötyjä: löydetään hoitamattomia tai puutteellisesti hoidettuja sairauksia ja ohjataan turvapaikanhakijoita käyttämään suomalaisia terveydenhuoltopalveluita tarkoituksenmukaisesti. Vastaanottokeskusten terveydenhuoltoyksiköt eivät pysty nykyisillä voimavaroilla järjestämään turvapaikanhakijoille kaikkia tarvittavia palveluita. Kussakin vastaanottokeskuksessa tulisi olla käytettävissä oma lääkäri. Erityisesti mielenterveyden ongelmien hoitamisessa tarvitaan ulkopuolista asiantuntemusta. Tulisi myös varautua siihen, että turvapaikanhakijoita tulee muiltakin kuin perinteisiltä alueilta, Aasiasta ja Afrikasta. On odotettavissa, että vastaanotoille tulee yhä enemmän potilaita, joilla on pitkäaikaissairauksia sekä korkeaan elintasoon ja ikääntymiseen liittyviä sairauksia. Samoin tulisi varautua siihen, että yhä useammalla turvapaikanhakijalla voi olla kidutus- tai pahoinpitelykokemuksia ja että heidän psyykkinen terveydentilansa voi olla muusta syystä huono. Vastaanottokeskuksissa tehtävä vaativa ja henkisesti raskas työ edellyttää riittävät resurssit ja henkilökunnalle asianmukaisen työnohjauksen. Turvapaikanhakijoiden terveyden selvittämiseen ja tarvittaviin hoitoihin liittyvät oikeudet ja rajoitukset tulisi selkeästi määritellä.The purpose of the study was to investigate asylum seekers who arrived in Tampere City. The investigation concerned « their status of health « their previous experiences of torture and other kinds of violence « their use of health services « the charge caused on the health system Another aim was to develop for the disposal of the health personnel of reception centres a structural model to interview and examine asylum seekers. The material of the study consisted of 170 asylum seekers registered at the reception centre in Tampere during the period from the 1st of August 2003 to the 31st of May 2004. The asylum seekers came from 25 different countries and spoke 31 languages as their mother tongue. Most of the examinees were young adults. 71 per cent were male and 21 per cent of the examinees were underage persons. The examinees were interviewed to assess the status of their health and their experiences of torture. In addition a thorough medical check up and laboratory tests as well as chest x-ray examinations were performed. Their use of health services was followed up during a six-month period. Most of all, the examinees told at the interview about having had such neurological problems as headaches. A lot of abdominal complaints and musculoskeletal pains were also mentioned. Because the investigation of the illnesses of the asylum seekers was restricted to concern urgent and inevitable cases only, without further examinations it was most often impossible to evaluate exactly the nature of the illness and its possible psychosomatic origin. A great many cases of previous accidents were discussed. Eye, ENT (ear, nose and throat), skin and urological illnesses as well as dental problems had also been common with the examinees. As many as one half of the adults had suffered from mental disturbances, above all, depressions, anxiety and sleep disturbances. Every fourth case of mental disturbances which came out at the interview was depression. Unmet needs of care were found concerning mental problems and gynaecological illnesses. At least three or more complaints or illnesses were mentioned at the interview by 14 percent of the examinees. The systematic interview produced more information on the backgrounds and illnesses of the examinees than their spontaneous reporting. Torture had been experienced by 57 per cent of adult examinees. In addition, 12 per cent had experienced other kinds of violence. 49 per cent of the adult examinees had been taken in custody. The experiences of torture and violence seemed to be connected with various kinds of illnesses, especially psychiatric problems. Very few physical findings which could be linked with possible torture were confirmed. Most findings of the medical check up consisted of abdominal, dental, skin and psychiatric ones. Two out of three psychiatric findings were depressions. In the medical check up and in the examinations three or more findings were discovered among 34 percent of the examinees. Very few examinees had such diseases as are common among people in Finland. Asylum seekers who arrived in Tampere had only few types of tropical diseases: ten percent of them had earlier had malaria and one examinee had suffered from typhoid. Thus the asylum seekers are not a big health risk to Finnish population. During the follow up period the examinees paid a lot of visits to the health unit of the reception centre although they had been thoroughly examined at their arrival. A very small quantity of them used health services offered outside the health unit of the reception centre, mostly services available at the out patient psychiatric unit and at the dentist¡¦s. At the reception centre the complaints of the examinees were very much similar to those encountered at a small health centre. Mental health services were used a lot: specialist level mental health care services were used by 22 per cent of adult asylum seekers and almost as many persons used mental health care services provided by a general practitioner. It is recommended that a thorough basic health check up is performed to the asylum seekers. There are several advantages: untreated or insufficiently treated illnesses will be found and the asylum seekers can be directed to make use of the Finnish health services in a proper way. In addition, then those seekers ought to be recognized whose illness could be a factor of great significance in making the decision of the asylum process and consequently the necessary statements ought to be provided without delay. The health units of reception centres are not able to arrange all necessary services to the asylum seekers on available present resources. Each reception centre ought to have at its disposal a doctor of its own with sufficient working hours to meet acute needs, to perform appropriate health examinations and to develop all-inclusively the health services at the reception centre. Especially, external psychiatric expertise is needed that adequate mental health services can be offered. You should be also prepared to receive asylum seekers from other than traditional areas, Asia and Africa. Then infectious and other kinds of tropical diseases may not necessarily be the most problematic nor even the most common health problems to be encountered. More patients with chronic illnesses and with illnesses connected with a high standard of living and ageing can be expected to come to the health offices. As well, you should be prepared to the fact that more and more asylum seekers may have experiences of torture and violence and that their mental health can be poor because of other reasons. A more comprehensive study than this one should be performed on the mental disturbances of asylum seekers. Assessing the need of and putting into effect the treatment of those who have experienced torture, sexual and other kinds of violence ought to be organized as soon as possible. The demanding and mentally heavy work done at the reception centres requires a sufficient amount of resources and the staff must have appropriate support of work supervision. The rights and restrictions of the treatments and examinations to be performed in order to assess the health of asylum seekers should be clearly determined