Puolustusvoimien koulutuskulttuurin rakentuminen

PUOLUSTUSVOIMISSA ON NYKYAISET KÄSITYKSET KOULUTTAMISESTA Puolustusvoimia on pidetty suljettuna, jäykkänä, maskuliinisena ja autoritäärisenä koulutusorganisaationa, joka on toiminut pitkälti perinteisten toimintamallien mukaisesti. Moniin puolustusvoimien perinteisiin toimintamalleihin on kohdistunut sekä ulkoisia että sisäisiä muutospaineita. Tutkimuksessa rakennettiin puolustusvoimien koulutuskulttuuriin liittyvää käsitteistöä, kartoitettiin tulevaisuuden kehittymisedellytyksiä ja kuvattiin eri henkilöstöryhmiin kuuluvien kouluttajien sekä varusmiesjohtajien käsityksiä koulutuskulttuurin käytännöstä. Koulutuskulttuuria tarkasteltiin historian, nykypäivän sekä tulevaisuuden näkökulmista. Puolustusvoimien koulutuskulttuuriin vaikuttava kenttä muodostuu turvallisuusympäristön sekä ulkoisen ja sisäisen toimintaympäristön muodostamasta kokonaisuudesta. Ulkoisia muutospaineita koulutuskulttuurin kehitykselle aiheuttavat muun muassa yhteiskunnan kehitys, yleisen koulutustason nousu sekä yhteiskunnan oppimis- ja johtamiskulttuurin kehittyminen. Puolustusvoimien koulutuskulttuuri on monitasoinen kokonaisuus. Se ohjaa kouluttajien ajattelu- ja toimintamalleja sekä palkatun henkilöstön ja asevelvollisten koulutusta. Koulutuskulttuuriin käsitteeseen liittyy läheisesti toimintakulttuurin käsite. Sillä tarkoitetaan kouluttajien jokapäiväisiä työtapoja sekä opetus-, koulutus- ja toimintakäytäntöjä. Koulutuskulttuurin käytäntöjä kartoittava osuus perustui kouluttajille ja varusmiesjohtajille tehtyyn kyselyyn. Varusmieskoulutuksessa koulutuskulttuurin kehitystä hidastavina tekijöinä pidettiin korkeita oppimistavoitteita suhteessa koulutusaikaan, koulutus- ja opetusmateriaaliin liittyviä puutteita, koulutusnormiston monitahoisuutta sekä opetustapahtumien hierarkkisuutta ja kaavamaisuutta. Puolustusvoimien koulutuskulttuurin kehitystä näyttäisivät hidastavan historian kautta välittyneet vahvat perinteet, tehtävien muuttumattomuus, organisaatiokulttuurin pysyvyys ja siihen liittyvät erityispiirteet, monitasoiset symboliset kulttuurituotteet, ohjaava koulutusnormisto sekä yhteiset perinteiset ajattelu- ja toimintamallit. Tutkimus osoittaa, että tulevaisuuden epävarmuus, jatkuva muutos ja kiire, koulutuksen aliarvostaminen sekä täydennyskoulutuksen liian vähäinen määrä muuttuvassa organisaatiossa saattavat hidastaa koulutuskulttuurin kehitystä. Koulutuskulttuurin kehitystä tukevat turvallisuusympäristön, ulkoisen ja sisäisen toimintaympäristön, sodankäynnin ja asejärjestelmien muutokset. Tutkimus vahvistaa käytännössä havaittua olettamusta siitä, että osa kokeneista kouluttajista kannattaa perinteisiä sotilaskoulutuksen menetelmiä ja nuoret kouluttajat pyrkivät vanhoista toimintavoista aktiivisesti eroon. Kouluttajat pitivät itse tärkeänä pyrkiä nykyistä avoimempaan vuorovaikutukseen, aktivoivien opetusmenetelmien käyttämiseen sekä varusmiesten oman ajattelun tukemiseen. Kouluttajien käsitykset kouluttajan roolin muutoksesta, opetusmenetelmien käytöstä sekä koulutuksen kehittämisestä ilmentävät monilta osin konstruktivismin periaatteita. Tutkimuksen pohjalta ei voida yleistää, että puolustusvoimien koulutuskulttuuri olisi jäänyt jälkeen tai kokonaan syrjäytynyt viimeaikaisesta yhteiskunnallisesta kehityksestä. Puolustusvoimien koulutuskulttuuri on monilta osin lähestymässä muun yhteiskunnan oppimis- ja koulutuskulttuurin keskeisimpiä periaatteita. Eri henkilöstöryhmiin kuuluvien ja erilaisen kokemustaustan omaavien kouluttajien käsitykset koulutuskulttuurista ja sen tulevaisuudesta olivat lähes samankaltaisia. Kouluttajien yhtenäiset ja varsin nykyaikaiset käsitykset oppimisesta ja opettamisesta on nähtävä tärkeimpinä puolustusvoimien koulutuskulttuurin kehitystä edistävinä tekijöinä. Nämä käsitykset eivät kuitenkaan ole kaikilta osin konkretisoituneet käytännön koulutuksessa. Puolustusvoimien koulutuskulttuuria ei ole aikaisemmin tässä muodossa tutkittu. Tutkimus tuotti uusia näkökulmia sekä konkreettisia kehittämisehdotuksia koulutus- ja toimintakulttuurin kehitykseen sekä palkatun henkilöstön koulutukseen.CREATING AN EDUCATIONAL AND TRAINING CULTURE AT THE FINNISH DEFENCE FORCES The objective of the thesis was to develop concepts related to the educational and training culture at the Finnish Defence Forces (FDF), to examine the prerequisites for future development as well as to describe the attitudes officers and conscript NCOs hold towards educational and training culture. Defining the concept of educational and training culture at the FDF served as a point of departure for the discussion. The issue was studied from a historical perspective taking into account present and future demands. The educational and training culture at the FDF is determined by the following factors: security environment together with both the external and internal operating environment. Accordingly, this educational and training environment is challenged by the development of society and educational level together with an improved learning culture and management and leadership culture. This study defines the educational and training culture at the FDF as an entity consisting of several levels influencing the instructors thinking and action as well as training personnel and conscripts. The concept of practice indicating everyday methods as well as various teaching and training practices employed daily by instructors is closely related to educational and training culture. The empirical part examines the practices at use in educational and training culture as well as means of improving these. The empirical part was based on a questionnaire distributed to instructors (n=347) and conscript NCOs (n=1035) surveying the development of educational and training culture and conscript training. Means of developing these two themes were examined from the perspective of the organisation, the working community and the individual. The data were processed phenomenographically. The research revealed that instructors regarded continuing training as the most important means of developing professional skills. Yet, the FDF has not altogether managed to meet the demands of continuing training due to the continual change of the operating environment. In conscript training, learning objectives were regarded as rather demanding when considering available time resources, inadequate teaching and training material, heterogeneous training norms as well as the hierarchical nature of the teaching practices and uncreative teaching methods. All these factors played an inhibiting role in the development of educational and training culture and practice. The study indicated that the most urgent demands in the development of conscript training were related to the physical and social environment. The role of the instructors is challenged by changes in the aptitude of the conscripts as well as changes in the operating environment. Traditional models of instruction and teacher-centered methods do not entirely meet future demands. The instructors perceived more activating teaching methods, open interaction as well as encouraging reflective thinking as crucial factors when training conscripts. The history of the defence forces, the special features of the military organisation and military culture, strong traditions, the unchanging structure of the organisational culture of the military organisation, educational norms and traditional ways of thinking and action all seem to inhibit the development of educational and training culture. The development is also inhibited by the following factors: an uncertain future, the continual need for change together with a shortage of time and a lack of appreciation for education as well as changes resulting in a growing need for continuing training. Significantly, instructors with different backgrounds and representing various personnel groups all shared a similar view on educational and training culture and its development. The common and quite modern views shared by the instructors are a precondition for successfully developing educational and training culture. In conclusion, the study revealed that the educational and training culture of the defence forces is significantly approaching the key principles of learning and training culture in society. However, developing the educational and training culture at the FDF requires planned measures to be taken at various levels, involving individuals, working communities and organisations as well as the military schools