Lasten poliittisuus ja lapsuuden synty. Keho lapsuuden rajankäynnin tilana

Sekä poliittisilla että arkipäiväisillä areenoilla on viime aikoina käyty runsaasti keskustelua lasten hyvinvoinnista ja lapsuuden muuttuvista merkityksistä. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että lapsuudesta ollaan julkisessa keskustelussa kiinnostuneita, mutta lapsista ollaan huolissaan. Tästä näkökulmasta on mahdollista ymmärtää lapsipolitiikassa nykyään vallitsevia trendejä, joissa lasten yhteiskunnallista asemaa halutaan parantaa osallistamisen ja valtaistamisen keinoin. YK:n lapsen oikeuksien julistuksen hengessä lapsia ja nuoria pyritään ottamaan mukaan itseään koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon, joskus jopa yhteiskuntapolitiikkaan. Näiden tasa-arvoa tavoittelevien strategioiden kautta lapsista tehdään yhteisöjensä todellisia jäseniä. Politiikka ymmärretään siis lastenkin kohdalla sanan perinteisessä merkityksessä, yhteisten asioiden hoitamisena. Harvoin tullaan pohtineeksi, mitä poliittisuus lapsille itselleen merkitsee, tai mitä se ylipäätään voi merkitä. Ihmismaantieteen alaan kuuluvassa tutkimuksessani Lasten poliittisuus ja lapsuuden synty kysyn, missä lapsuus muodostuu ja mitä on lasten poliittisuus. Työssäni tarkastelen kahta kansallista instituutiota, koulua ja terveydenhuoltojärjestelmää, joita tutkin konstruktionistisesta näkökulmasta sekä lasten elintiloina että lapsuuden sosiaalisen rakentumisen paikkoina. Seuraamalla tapaustutkimukseen osallistuneiden lasten institutionaalisia elämänhistorioita tarkastelen niitä olosuhteita ja käytäntöjä, joissa lapsuus saa muotonsa eli syntyy uudelleen joka päivä. Lasten poliittisuuden lähtökohtia puolestaan etsin perehtymällä lasten tapoihin käydä koulua ja noudattaa terveydenhuollon normeja. Ymmärrän politiikan siis paitsi osallistumisena virallisiin suunnittelu- ja päätöksentekoprosesseihin, myös osana jokapäiväistä elämää, jossa lapset myötäilevät ja vastustavat itseensä kohdistuvia toimenpiteitä omista lähtökohdistaan. Tutkimukseni osoittaa, että lasten poliittisuus on laajasti ymmärrettynä osa lapsuuden merkitysten muodostumisen prosessia. Toisin sanottuna ymmärrystämme lapsuudesta ei voida erottaa lasten kokemuksista ja elämisen tavoista. Kun lapsista ollaan huolissaan, ollaan siis samalla välillisesti huolissaan siitä, mihin suuntaan lapsuuden merkitykset ovat muuttumassa. Ja toisaalta, kun ollaan kiinnostuneita lapsuudesta, kohdistuu kiinnostus lopulta itse asiassa siihen, millaista elämää lapset nykyään elävät. Tarkasteltaessa asiaa tältä kannalta voidaan havaita, että uusien valtuuksien antamisen sijaan lasten ja nuorten osallistamisen prosesseissa tulisikin ensin pohtia miten he jo osallistuvat yhteisten asioiden hoitamiseen. Tämän osallistumisen tukeminen, poliittisten vapauksiensa laajentaminen, valtaistaisi lapsia ja nuoria toimimaan mielekkäällä tavalla heidän omista lähtökohdistaan. Samalla aikuiset toimijat päätyisivät ottamaan eksplisiittisemmin kantaa hyvän lapsuuden vallitseviin merkityksiin eli pohtimaan, millaisen yhteiskunnan jalansijoja nykyinen lapsipolitiikka rakentaa.Children's politics and the birth of childhood. A study of public and private spaces in liminal childhoods This study examines children s geographies and the politics of childhood in institutional spatialities. The research is based on a case study in which the life stories of eight special education children are critically examined as liminal childhoods. In this context the two major public institutions of modern childhood, school and the health care system, are explored as spaces for child welfare policy and places for the children s own politics. The study is grounded on two problem issues which together form the core of the research argument. First, the social construction of childhood is spatialised by asking Where is childhood socially reproduced? Instead of taking the agents or manners of reproduction as a starting point, this study sets out to explore the private places, public spaces and institutional spatialities of childhood. The empirical context for the study is a special school. The aim of the case study is to consider children whose childhoods have taken place at the margins of normal childhood, leaning toward the deviant ­ border-liners . These children s liminal positions are used as points of reference in the analysis of child welfare policies and children s political positioning in general. The second question posed in this study concerns the political aspects of childhood. The two major concepts in focus are brought together by asking How do children practice politics? Here children are considered to be the key concept of childhood; and politics, respectively, a major concept of social and spatial reproduction. From this point of view children s agency and their political potentials are contemplated as body politics. Children s political scales in different institutional settings are problematised, and their ways of practicing autonomous politics are conceptualised. The discussion of children s own politics aims to reveal how children act as political selves in reference to Chris Philo and Fiona Smith s (2003) conceptualisation. By calling into question both the concept of childhood and the concept of politics, it is argued that Children s politics do have a fundamental role in the social construction of childhood. This claim is justified through theoretical argumentation and analysing the case of borderliners . The case is used to illustrate how childhood is reproduced in classification processes and everyday negotiations, by drawing borders between normal and deviant childhood. The practices realised in institutional spaces and children s everyday places maintain and change the meanings of childhood. Both inner and outer borders of childhood are set in this meaning making process, where the struggles between strategic child welfare policies and children s tactical politics occur. Thus, the study shows that childhood is not an existing phenomenon that defines people by age or other variables, but an agreement that is constantly confirmed and negotiated in everyday life spaces