Tiedon tuotannon käytännöt ja ympäristöpoliittinen toimijuus: rajaamisen ja yhdistämisen politiikkaa

Luontoa koskeva tieto välittyy poliittisiin prosesseihin erilaisten tiedon tuotannon käytäntöjen kautta. Nämä käytännöt vaihtelevat ruohonjuuritason luonnonhoidosta tieteelliseen mallintamiseen. Eri käytännöissä tuotettu ymmärrys järkevästä ja järjettömästä ympäristön hyödyntämisestä on helposti ristiriitaista ja johtaa yhteiskunnallisiin konflikteihin. Ympäristöpoliittisen päätöksenteon historia onkin täynnä erilaisia luontoa ja luonnon hyödyntämistä koskevia tiedollisia kiistoja. Tässä väitöskirjatyössä tarkastellaan neljän tapahtumakulun avulla, kuinka ympäristöpoliittiset toimijat hyödyntävät erilaisia tiedon tuotannon tapoja haastaessaan vakiintuneita tieteellisiä, teknisiä ja taloudellisia toimintamalleja ja pyrkivät luomaan tilaa uudenlaisille tavoille hyödyntää luontoa. Työn tavoitteena on tunnistaa, millä ehdoilla vakiintuneiden toimintatapojen haastaminen on menestyksekästä. Työ koostuu neljästä eri osatutkimuksesta, joiden tulokset on julkaistu työn liitteenä olevissa viidessä artikkelissa. Ensimmäinen osatutkimus kohdentuu tieteellisiin käytäntöihin ja seuraa, kuinka taloustieteen piirissä pyrittiin tekemään tilaa vaihtoehtoiselle, ekologisemmalle tutkimusotteelle 1980-luvulta 1990-luvun loppuun. Toisen osatutkimuksen kohteena on kunnallinen päätöksenteko, täsmällisemmin se, kuinka Alavuden kunnassa raivattiin tilaa uudelle energiantuotantomuodolle. Kolmannen osatutkimuksen kohteena on julkisuuskamppailu, jonka avulla kansalaisjärjestöjen muodostama kampanjaryhmä pyrki muuttamaan metsäteollisuusyritys UPM-Kymmenen päätöstä aloittaa yhteistyö hienopaperin tuotannossa indonesialaisen April-yhtymän kanssa. Neljäs osatutkimus tarkastelee, millaisten käänteiden kautta puun energiakäytön kasvu mahdollistui Suomessa 1990-luvulla. Työn teoreettis-metodologisessa viitekehyksessä on yhdistetty toimijaverkkoteoreettista ja diskurssianalyyttista lähestymistapaa. Tutkimuksessa nousi selkeästi esille kaksi tapaa, joiden avulla poliittiset toimijat voivat hyödyntää erilaisia luontoa koskevia tiedon tuotannon käytäntöjä. Ensinnäkin, vakiintuneita toimintatapoja hyödyntämällä uusinnettiin ja ylläpidettiin olemassaolevia valtasuhteita. Toisaalta menestyksekäs lukkiutuneiden vuorovaikutussuhteiden purkaminen perustui usein kykyyn tunnistaa ja hyödyntää vakiintuneiden toimintatapojen kriisipisteitä ja ajaa sitä kautta sisään uutta ymmärrystä ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta. Tutkimus osoitti, että luontoa koskevien tiedon tuotannon käytäntöjen moninaisuus on voimavara, jonka merkitys korostuu, kun pyritään tunnistamaan ja ennakoimaan ympäristöön liittyviä yhteiskunnallisia kriisejä. Kyky hyödyntää monipuolisesti eri verkostoissa tuotettua tietoa on myös yksittäisen toimijan kannalta tärkeä poliittinen resurssi. Tämän vuoksi useat kiinnostavat uudet avaukset syntyvät vakiintuneiden järjestelmien reuna-alueilla, joissa toimijoilla oli enemmän vapauksia vaihdella toimintatapoja tilannekohtaisesti. Lukkiutuneet tiedolliset sulkeumat kuitenkin usein estävät tiedon monimuotoisen hyödyntämisen. Haasteeksi nouseekin se, kuinka erilaisissa käytännöissä tuotettu tieto tunnistetaan poliittisissa prosesseissa tiedoksi ja kyetään suhteuttamaan vakiintuneeseen ymmärrykseen ympäristön käytöstä.KNOWLEDGE PRACTICES AND AGENCY IN ENVIRONMENTAL POLITICS: Four case studies on the constitution of political actor spaces In this research, I study the dynamics of political agency in environmental power struggles. The main focus is on how political actors make use of diverse practices of knowledge production in building up their capacities to challenge business-as-usual technologies and conventional practices. The research task is divided into the following three specified questions: 1) how do different strategies of knowledge production affect the constitution of political actors spaces? 2) how does the communication and co-operation between different social actors become possible?, and 3) what kind of strategies are successful in challenging the established power structures and promoting novel practices? My methodological approach derives from actor network theory and discourse analysis. The practice oriented actor network theoretical approach emphasises the role of nature as an active participant in the processes of knowledge production, whereas the linguistic approach brings up the symbolic aspects of nature and human interaction. Consequently, the combination of practice oriented and linguistic research traditions makes it possible to trace the mechanisms through which nature becomes part of social processes in greater detail than has been usually done in environmental social sciences. The research is based on four independent case studies, each of which scrutinises the dynamics of political agency in different fi elds of environmental politics. The fi rst case study follows the career of the concept of natural capital in the discourse of environmental economics and addresses particularly the power /knowledge implications of the use of the concept. The second case study focuses on the role of economic calculations in a dispute over the use of an alternative fuel at a heating plant in a small Finnish municipality, Alavus. This case study emphasises the intricate nature of governing economic activities: how calculations, as technologies of governing, connect to and reshape existing socio-material relationships. The third case study focuses on the constitution of authority in a public confl ict between a forest company UPM-Kymmene and environmental activists in Finland regarding forest use in Indonesia. In this case study, I show how the parties of the confl ict used different rhetorical resources and material evidence to convince the public of their credibility as environmental actors. The fourth case study investigates the conditions that enabled the dramatic increase of the use of wood as fuel in Finland in the 1990s. This increase required changes in two large technological systems: forestry and energy production. The analysis shows how the intertwining of discursive strategies and new technologies made the changes possible. I have identified four practices of knowledge production that became important in defi ning the relations between different actors in all four case studies. These practices were a) metaphorical problem defi nitions, b) calculative and classifi cation practices, c) building and maintenance of technologies and d) resource management practices. All these practices produced knowledge artefacts which defi ned the borders of actor spaces. The related knowledge artefacts, for example naturalized metaphorical meanings, calculations or classifi cations and technological objects stabilised social relations by producing simplifying information and excluding alternatives. The power of knowledge artefacts to constitute social relations was based on the moral scripts that were embedded in the artefacts, i.e. their ability to defi ne roles for different actors and demand certain skills and behaviour. My research shows, however, that even stabilised knowledge artefacts are a product of constantly changing and to some extent contingent social and material processes: speech, calculation, maintenance of technological structures, education, natural succession etc. Therefore, the same processes that stabilise actor spaces are also the source of instability. Metaphors can be redefi ned, calculations can be interpreted in different ways, technologies may become unreliable in changing situations and natural processes may produce surprises. These processes give an opportunity for skilled actors to challenge the established practices and power structures. The novelties can be introduced into stabilised systems, for example, by defi ning the critical weaknesses of an established system, by mobilising an opponent s knowledge resources for one s own purposes and by integrating into multiple social networks. The diversity of knowledge practices is thus an important resource in environmental politics. First, it reveals the possible weaknesses of existing ways to live the environment and second, the diverse ways to produce knowledge about the environment increases the amount of resources that societies have to respond to environmental changes