Vierauden rajat: Monikulttuurisuus ja turvapaikanhakijat journalismissa

Tutkimuksessa analysoidaan maahanmuuttajateemaa kahden erityyppisen journalistisen aineistokokonaisuuden avulla kehysanalyysia laadullisesti soveltaen. Tutkimuksen ensimmäinen osa tarkastelee turvapaikanhakijoita käsittelevän uutisjournalismin kehyksiä, ja sitä millaisia kulttuurisia ja kansallisia järjestyksiä journalismi tulee tukeneeksi. Aineistona on Suomen Tietotoimiston (STT) vuoden 2002 aikana välittämät uutiset turvapaikanhakijoista ja Slovakian romanien turvapaikanhakua käsittelevät uutiset eri tiedotusvälineistä kahden viikon ajalta vuonna 1999. Romanien tapausta tarkastellaan suomen- ja ruotsinkielisten sanomalehti- ja televisioaineistojen kautta sekä Ilta-Sanomien nettikyselypalstalta kootun aineiston kautta. Tutkimuksen toinen osa tarkastelee monikulttuurisuusjournalismia. Jo 1960-luvulla monet Euroopan yleisradioyhtiöt alkoivat tuottaa maahanmuuttajille suunnattuja ohjelmia. Suomessa vastaavat hankkeet nousivat 1990-luvulla, jolloin mediassa alkoi näkyä lajityypillisiä kehityshankkeita. Myös toimittajien ohjeistusta ja maahanmuuttajataustaisten toimittajien koulutusta ja rekrytointia lisättiin. Tutkimus tarkastelee, miten näissä hankkeissa kehystetään maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta ja millaisia kulttuurisia ja kansallisia järjestyksiä tullaan tukeneeksi. Aineisto on koottu YLE:n Basaari-ohjelmista vuosilta 2000-2001, Aamulehden Maahanmuuttajat-sivusta vuodelta 2000 ja Helsingin Sanomien Monikulttuurinen pääkaupunkiseutu ­juttusarjasta vuodelta 1999. Monikulttuurisuutta tarkastellaan lisäksi vuoden 1999 Maailma kylässä ­tapahtumaa käsittelevien lehti- ja televisiojuttujen sekä tapahtumatiedotteiden kautta. Journalismi käsittelee maahanmuuton teemaa kaksijakoisesti: esimerkiksi turvapaikanhakijoista uutisoidaan usein kontrollipolitiikkaa tukevasta näkökulmasta, mutta samaan aikaan voidaan riemuita helposti lähestyttävistä monikulttuurisuuden ilmiöistä, kuten ravintoloista. Kaksijakoisuuteen vaikuttavat monet journalismin kentän piirteet: eri lajityypit, välineet ja käytännöt tuottavat erilaisia ratkaisuita. Turvapaikanhakijoita torjuvaa kieltä käytetään esimerkiksi enemmän mielipidepalstoilla ja populaarimmissa medioissa. Tämäkin julkisuus kuitenkin näyttää vaikuttavan myös ns. laatumediaan. Slovakian romanien tapauksen analyysi osoittaa, että uutisen lajityyppi ja ns. laatumedia kierrättivät äärimmäisemmät ilmaukset, kuten elintasopakolaisuuden leiman muiden lajityyppien ja lähteiden kautta. Nettilehtien kyselyillä oli osuutensa sen yleisen mielipiteen muodostumisessa, johon ns. laatumediassa viitattiin, ja joka lopulta vaikutti ulkomaalaispoliittisiin muutoksiin. Turvapaikanhakua lähestytään länsimaisessa journalismissa tyypillisesti uhan ja laittomuuden kehyksistä käsin, ja tämä toistuu myös suomalaisessa uutisoinnissa. Turvapaikanhaku esitetään usein samassa ongelmavyyhdessä salakuljetuksen, väkivaltaisuuden ja prostituution kanssa, joten se kehystetään useammin turvallisuus- ja kontrollikysymykseksi kuin ihmisoikeuskysymykseksi. Turvapaikanhakijoita käsitellään epähenkilöinä : heitä ei haastatella, heidän liikkeensä kuvataan luonnon katastrofeihin liittyvin metaforin tulvana tai virtana ja heitä kuvataan epäinhimillisin kielikuvin. Tämän laittomuuskehyksen lisäksi journalismi käyttää hallinnan kehystä, jossa yleisö yhdessä viranomaisten kanssa tarkkailee ja kontrolloi turvapaikanhakijoita. Tätä asetelmaa tuottavat esimerkiksi pikku-uutiset, joissa yksityiskohtaisesti kuvataan tulijoiden lukumääriä, tuloreittejä ja sijoitusta. Molemmat aineistokokonaisuudet tuottavat mielikuvia paitsi vieraista myös Suomesta ja suomalaisuudesta. Slovakian romanien tapauksessa tulvan yllätyksellisyys rakensi mielikuvaa Suomesta nukkuvana periferiana, joka pelkäsi joutuvansa häpeään perusteettomiksi määriteltyjen turvapaikanhakijoiden vuoksi. Suomea ei esitetty pelastavana unelmamaana, kuten esimerkiksi Ruotsi usein esitetään suhteessa maahanmuuttajiin. Tätä taustaa vasten on vaikea ihmisoikeuskehyksin argumentoida, miksi turvapaikanhakijoilla olisi oikeus tulla Suomeen. Pienetkin turvapaikanhakijamäärät saadaan näyttämään suurelta, kun asia suhteutetaan mitättömyyden fantasiaan. Suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus eivät ole arvoista ja hierarkioista vapaita vaan on tyypillistä, että jokin ryhmä asettautuu hallinnoivaan asemaan. Monikulttuurisuusaineistossa suomalaisuus jäsennetään pluralistisen mosaiikin keskimmäiseksi palaseksi, ja sitä peilataan muiden etnisyyksien ja kulttuurien kautta. Etninen peilaus on monikulttuurisuusjournalismissa yleisin tapa lähestyä maahanmuuttoa: juttu toisesta kääntyykin tarinaksi itsestä . Maahanmuuttajat esimerkiksi pohtivat paljon suomalaisuutta ja Suomessa asumista. Pohdinta jää kuitenkin pinnalliseksi, rakenteisiin ulottuvaa kritiikkiä ei kuulla. Lisäksi maahanmuuttajien erinomaisuutta korostetaan stereotyyppisen suomalaisilla ominaisuuksilla, kuten kovalla työnteolla. Suomalaisuus rakentuu siis normiksi, jota maahanmuuttajat tavoittelevat. Lisäksi monikulttuurisuusjournalismi lähestyy maahanmuuttajia erilaisuuden riemuna, jolloin rajatuista ja lokeroiduista etnisyyksistä tuotetaan karnevaalia. Kaupallisen monikulttuurisuuden hengessä myös suomalainen voi osallistua tähän kuluttamiseen ja tuottaa monikulttuurista suomalaisuutta . Journalismin voi nähdä muuttavan suomalaista järjestystä siinä, että yleisö kutsutaan omaksumaan mielikuva monikulttuurisesta Suomesta hiljaisen ja vetäytyvän suomalaisuuden rinnalle. Omakuvan venyttäminen tähän suuntaan ei kuitenkaan estä asettamasta valkoista suomalaista hallinnallisesti keskeiseen asemaan. Tutkimus sijoittuu mediatutkimuksen lisäksi Suomessa 1990-luvulta yleistyneeseen etnisten suhteiden tutkimukseen. Suomessa on kiinnitetty vasta vähän huomiota turvapaikanhakijoiden uutisointiin, vaikka aihe onkin ollut mediassa paljon esillä. Monikulttuurisuusjournalismia on tutkittu Euroopassa vähän, ja Suomessa tämä tutkimus on ensimmäinen väitöskirjatason analyysi aihepiiristä. Tutkimus avaa siten aiemmin kartoittamattomia alueita ja nostaa esiin uusia tutkimuskysymyksiä etnisyyden ja median tutkimuksen alueilta