Special Features of Coronary Heart Disease among Working-aged Patients

Vastaanotollaan yleislääkäri kohtaa sepelvaltimotautia sairastavan usein. Taudin yleisyyttä kuvastaa se, että vuoden 2003 lopussa yli 192 000 suomalaista sai erityiskorvauksia Kelalta sepelvaltimotautilääkkeistä. Lisäksi työikäisellä väestöllä tauti aiheuttaa usein pysyvän työkyvyttömyyden. Siksi perusterveydenhuollossa tulee kiinnittää erityistä huomiota työikäisten sepelvaltimotautipotilaiden hyvinvointiin ja hoitoon sitoutumiseen. Sepelvaltimotaudin diagnostiikassa kliininen rasituskoe on tärkeä tutkimus. Terveyskeskuksessa tehtävien rasituskokeiden diagnostisesta merkityksestä ei kuitenkaan ole aiempaa tietoa. Työikäisten sepelvaltimotautiin liittyy rintakivun ohella muitakin toimintakykyä ja hyvinvointia alentavia seikkoja, joiden suhteen lisäselvitykset ovat tarpeen. Käytettävissä olevat tiedot työikäisten sepelvaltimotautipotilaiden hoitoon sitoutumisesta ja taudin sekundaariprevention toteutumisesta ovat myös puutteellisia. Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida sepelvaltimotaudin erityispiirteitä työikäisessä väestössä. Sepelvaltimotaudin diagnostiikkaa perusterveydenhuollossa tutkittiin keskittyen erityisesti koulutettujen yleislääkärien tekemiin kliinisiin rasituskokeisiin. Tämä osa perustui kaikkiin niihin kliinisiin rasituskokeisiin (n=775), jotka tehtiin Kangasalan terveyskeskuksessa vuosina 1998-2000. Rasituskokeen kliinistä merkitystä arvioitaessa kaikkia alle 60-vuotiaita potilaita, joilla ei ollut kokeen suoritushetkellä sepelvaltimotautidiagnoosia ja jotka eivät seuranta-aikana olleet muuttaneet toiselle paikkakunnalle (n=348) seurattiin kahden vuoden ajan kokeen jälkeen. Terveyskeskuksessa tehty kliininen rasituskoe on hyödyllinen diagnostinen tutkimus. Kliinisen rasituskokeen spesifisyys oli 87 % ja sensitiivisyys 81 %, kun kultaisena standardina pidettiin sepelvaltimotautidiagnoosia kahden vuoden seuranta-ajan jälkeen. Negatiivinen löydös kliinisessä rasituskokeessa on luotettava: kokeen negatiivinen ennustearvo oli 98 %. Kliinisellä rasituskokeella voi ennustaa sepelvaltimotaudin ilmentymistä työikäisessä väestössä. Toinen osa tutkimuksesta keskittyi HeSSup ­aineistoon (The Health and Social Support study), joka on suomalaisen työikäisen väestön psykososiaalista terveydentilaa ja selviytymistä koskeva seurantatutkimus. Satunnaisotannalla tehtyyn postikyselyyn osallistui 15 477 suomalaista ikäryhmissä 30-34, 40-44 ja 50-54, vastausosuus oli 39 %. Aineistossa oli 319 potilasta, jotka kertoivat lääkärin sanoneen heidän sairastavan sepelvaltimotautia: 134 potilasta, jotka olivat sairastaneet sydäninfarktin (miehiä 78,4 %) ja 185 (miehiä 55,1 %), jotka eivät olleet. Jokaiselle sepelvaltimotautipotilaalle valittiin neljä iän ja sukupuolen suhteen kaltaistettua verrokkia. Siitä huolimatta, että työikäisillä sepelvaltimotautipotilailla oli todettu henkeä uhkaava sairaus, he olivat jatkaneet haitallisia elämäntapoja, kuten tupakointia ja olivat ylipainoisia useammin kuin kontrolliväestö, mikä kuvasti sitä, että sepelvaltimotaudin sekundaaripreventio on epäonnistunut. Joka kuudes sepelvaltimotautipotilas oli viimeksi kuluneen vuoden aikana laiminlyönyt reseptilääkkeiden hakemista apteekista ja lääkärissäkäyntejä korkeiden hintojen vuoksi. Suurinta laiminlyönti oli työelämän ulkopuolella olevilla. Työikäiset sepelvaltimotautipotilaat olivat usein masentuneita, nukkuivat huonosti ja potivat päiväaikaista väsymystä enemmän kuin kontrolliväestö. Seksielämän merkitys näytti vähenevän sydäninfarktin seurauksena molemmilla sukupuolilla. Sepelvaltimotautipotilaat olivat myös kokeneet enemmän lapsuudenaikaisia epämiellyttäviä tapahtumia kuin muu väestö, ja monet näistä tapahtumista liittyivät tilastollisesti merkitsevästi sepelvaltimotautiin. Työikäisten sepelvaltimotauti on monimuotoinen ongelma. Perusterveydenhuollossa tähän seikkaan on kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta taudin varhaisdiagnostiikka tehostuisi sekä potilaiden hyvinvointi ja sekundaaripreventio paranisivat ja syntyisi hyvä hoitoon sitoutuminen.The aim of this study was to assess special features of coronary heart disease (CHD) among working-aged patients. First a study was made of the diagnostics of CHD in primary health care, focusing on exercise tests made by trained general practitioners. This section was based on all exercise tests carried out at Kangasala health care centre during the years 1998-2000. To assess the clinical outcome of the test in the working-aged population, all patients under the age of 60 years were followed up for two years after the test. The other part of the study was based on The Health and Social Support study (HeSSup), a prospective etiological follow-up on the psychosocial health of the Finnish working-aged population involving a random sample of 52 739 individuals drawn from the Finnish Population Register in four age groups: 20-24, 30-34, 40-44, and 50-54. The survey was carried out by postal questionnaire in autumn 1998. Forms were returned by 21 101 individuals, a response rate of 40.0%. Since coronary heart disease is nowadays rare among young age groups, only the age groups 30-34, 40-44, and 50-54 (N=15 477, a response rate of 38.9%) were included in the analyses. Four age- and sex-matched controls for comparison were selected for every patient. The exercise test is a useful diagnostic tool in general practice. Throughout the two years 348 patients were followed after the exercise test. Of patients with equivocal findings, 4.0% in the test were diagnosed as suffering from CHD during the follow-up period. One person with a negative finding died of a heart infarction. The specificity of the test was 87% and sensitivity 81%, when the diagnosis of CHD after the two years follow-up period was used as gold standard. The positive predictive value was 38% and the negative 98%. A negative finding in an exercise test conducted by trained GPs for working-aged people in primary health care appears to be quite valid. Among working-aged patients suspected of coronary heart disease the exercise test may predict the clinical outcome quite well in general practice. The HeSSup data covered 319 patients who reported that a doctor had told them they were suffering from CHD: 185 patients who had not experienced heart infarction (55.1% men) and 134 who had (78.4% men). CHD patients, despite having survived a life-threatening clinical event, appear to have maintained adverse behaviours such as smoking and being obese more often than the control population, which would imply that secondary prevention of the disease is disappointing. One in six CHD patients neglected to collect their medicines from pharmacies and neglected to visit doctors due to high prices. Neglect of treatment was most frequent among those not working. Working-aged coronary heart disease patients seem to be depressed, sleep poorly, and suffer from daytime sleepiness more than the control population. CHD patients have also experienced significantly more childhood adversities than other people, and many of the adversities appear to be associated with coronary heart disease. Among working-aged CHD patients both the importance of sex life and interest in sex tended to decrease as a result of infarction in both genders. Coronary heart disease among working-aged patients is a complex problem. Many aspects of the subject warrant attention in primary health care in order to improve the diagnostics of CHD, the well-being of patients and secondary prevention of the disease, and to ensure good commitment to the treatment of working-aged patients