Hiljainen heteroseksuaalisuus? Nuoret, suojaikäraja ja itsemäärääminen

Heteroseksuaalisuutta pidetään selityksiä kaipaamattomana, luonnollisena ja normaalina seksuaalikäyttäytymisen muotona. Tässä tutkimuksessa horjutetaan tätä heteroseksuaalisuuden kulttuurista itsestäänselvyyttä osoittamalla, kuinka heteroseksuaalisuuden normaaliutta kielellisesti rakennetaan ja ylläpidetään. Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten seksuaalikäyttäytymisen oikeutuksesta ja hyväksyttävyydestä käytyjä kulttuurisia neuvonpitoja 1960- ja 1970-lukujen taitteen sekä 1990-luvun Suomessa. Tutkimusaineistona ovat kaikki vuosien 1971 ja 1999 seksuaalirikoslakeja valmistelevat lainsäädännölliset keskustelut ja dokumentit, joissa pohjustetaan seksuaalista kanssakäymistä sääteleviä suojaikärajoja ja niiden muutoksia. Tämän lisäksi tutkimusaineistona ovat Helsingin Sanomien Nuorten Palstalla käydyt mielipidekeskustelut ensimmäisistä seksikokemuksista ja yhden illan suhteista. Mielipidekirjoitukset ovat samanaikaisia suojaikärajakeskustelujen kanssa, ne on käyty vuosina 1968 - 1972 ja 1993 - 1997. Tutkimus konkretisoi, kuinka yksilökeskeisestä itsemääräämisen eetoksesta muotoutuu seksuaalikäyttäytymistä normittava puhetapa. Vaikka itsemääräämisen käsitteellä tavoitellaan yksilöiden ja kansalaisten yhdenvertaista oikeutta omaan ja loukkaamattomaan seksuaalisuuteen, tämä tutkimus osoittaa, että viime kädessä juuri itsemäärääminen on seksuaalisuutta normittava ajattelutapa, jonka avulla suomalaisessa yhteiskunnassa hienosyisesti ylläpidetään homo- ja heteroseksuaalisuuden, naisten (tyttöjen) ja miesten (poikien) kuin myös aikuisten, nuorten ja lasten välisiä hierarkkisia eroja. Tutkimus sisältää yksityiskohtaista ja kriittistä diskurssianalyysia siitä, kuinka normaalina pidettävää seksuaalisuutta tuotetaan. Näin se tarjoaa tuoreita aineksia ja näkökulmia yhteiskunnalliseen keskusteluun, jossa kiistellään ja pohditaan seksuaalisten tekojen oikeutusta määrittämällä tekoihin osallistuvien henkilöiden ikää, sukupuolta, toimijuutta, subjektiutta, seksuaalista kehittymistä ja seksuaalista orientaatiota.The focus of this research is on the cultural negotiation over the meanings of sexuality in Finland at the turn of the 1970s and in the 1990s. The research challenges the taken-for-granted position of heterosexuality as normal by probing and illustrating how sexual normality is produced and achieved in discourse. The research allies with theories that argue gender (and sexuality) to be constructed and performed. Methodologically the research is rooted in social constructionist work in discourse and rhetorical analysis. The research is multidisciplinary. It takes the advantage of those recent studies in youth, gender, law, culture, history, sociology and philosophy, which scrutinise sexual regulation. The data consists of two sets of research materials. Firstly the data covers all parliamentary debates and governmental documents over the age of sexual consent legislation from 1960s to the end of 1990s. Secondly there are hundreds of written opinions concerning first-time sex and one-night stands. These have been collected from the youth pages of the largest daily-published Finnish newspaper, Helsingin Sanomat, from 1968 to 1972 and from 1993 to 1997. The research illustrates how the notion of sexual autonomy and self-determination prevail over homogenous, nationalistic and religious values and interests towards the end of the 20th century. Previously it has been argued that the outcome of this societal and discursive change is broadly seen in more liberal and equal expression of sexuality and sexualities. The research contradicts this conception and demonstrates how the argument over sexual autonomy is delicately employed in establishing, supporting, legitimating and reinforcing sexual hierarchies and norms. The research provides detailed and critical analysis of the discursive (re)production of sexual normality and it contributes widely to sexual debates concerning age, gender, subjectivity, agency, sexual development, sexual orientation and sex laws