Päiväkirurgisen polviniveltähystyspotilaan ohjaus potilaan ja perheenjäsenen näkökulmasta

Teknologiset parannukset kirurgiassa, kehittyneet anestesia-aineet ja -tekniikat sekä postoperatiivisen hoidon kehitys erityisesti leikkauksen jälkeisen kivun lievityksessä ovat mahdollistaneet aiempaa lyhyemmän sairaalassaolon. Toimenpiteen jälkeen potilas kotiutuu entistä aikaisemmin ja toipuu sairaalan ulkopuolella, yleensä kotona. Lyhentyneiden hoitojaksojen vuoksi vastuu valmistautumisesta ja toimenpiteen jälkeisestä hoidosta on siirtynyt potilaalle itselleen, hänen perheelleen ja jossain määrin myös avoterveydenhuollolle. Kirurgisessa hoidossa potilaan ja perheen rooli on lyhentyneestä sairaalassaoloajasta ja teknologian kehityksestä johtuen muuttunut. Hoitokäytännön muutos on merkinnyt potilaan tiedon tarpeen, itsehoitovaatimusten ja vastuun lisääntymistä. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, miten potilaan ohjaus päiväkirurgisessa hoitotyössä toteutuu potilaan ja hänen perheenjäsenensä näkökulmasta, minkälaista ohjausta potilas ja perheenjäsen ovat mielestään saaneet potilaan hoidosta sairaalassa ja kotihoidosta, miten potilas ohjauksen avulla selviytyy perheenjäsenen avustamana hoidosta kotona ja miten potilas mielestään toipuu päiväkirurgisen toimenpiteen jälkeen. Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää alustava päiväkirurgisen hoitotyön malli, jonka avulla jäsennetään ja selkiytetään päiväkirurgisen hoitotyön käsitteet ja niiden väliset suhteet. Tässä tutkimuksessa kehitettyä mallia voidaan pitää alustavana mallina, jonka mielenkiinnon kohteena on päiväkirurgisen potilaan ohjaus. Tutkimukseen osallistui 173 potilasta ja 161 perheenjäsentä vastaamalla kyselylomakkeissa esitettyihin kysymyksiin noin viikon kuluttua polviniveltähystyksen jälkeen. Tutkimustulosten mukaan päiväkirurginen potilas sai tavallisesti aikaisintaan viikkoa ennen sairaalaan menoaan kirjalliset ohjeet siitä, miten polviniveltähystykseen tulee valmistautua. Päiväkirurgisen potilaan ja hoitohenkilökunnan väliset keskustelut olivat tavoitteellisia ohjaustilanteita, joissa potilas sai hoitoonsa liittyvää tietoa. Yleensä ohjaustilanteissa keskusteltiin polven sairaudesta, hoidosta ja kotihoitoon liittyvistä ohjeista. Ohjauksessa korostui toimenpiteen jälkeisen kotihoidon osuus. Ensimmäistä kertaa tähystyksessä olleiden, yli 65-vuotiaiden ja vähemmän koulutettujen ohjaus oli vähäisempää kuin muiden potilaiden. Kotiutuessaan päiväkirurginen potilas tunsi olonsa turvalliseksi. Perheenjäsen oli lähes aina saattajana ja potilaan seurana toimenpiteen jälkeisen vuorokauden. Tutkimustulosten mukaan perheenjäsen oli harvoin mukana potilaan ohjauksessa eikä saanut päiväkirurgisen potilaan hoitoon tai kotihoitoon liittyvää tietoa hoitohenkilökunnalta. Osa perheenjäsenistä piti päiväkirurgisen potilaan sairaalahoitoon liittyvää ohjausta tarpeettomana. Päiväkirurgiseen potilaaseen ei otettu yhteyttä toimenpiteen jälkeen. Samoin potilaan yhteydenotto hoitavaan yksikköön oli harvinaista. Lähes kaikki potilaat toipuivat hyvin polviniveltähystyksen jälkeen. Potilaat tarvitsivat kuitenkin apua päivittäisistä toiminnoista selviytyäkseen vielä viikon kuluttua toimenpiteestä. Aiemmin tähystyksessä olleet, naiset, yli 65-vuotiaat ja enemmän koulutetut tarvitsivat muita potilaita useammin apua. Yleensä avunantajana oli perheenjäsen. Tutkimuksen mukaan ainoastaan ohjauksella ei voida selittää potilaan toipumista, vaan potilaan yksilöllisyys vaikuttaa ohjauksessa ja toipumisessa. Yhteenvetona voi todeta, että taustatietojen ja ohjauksen välinen yhteys vaikuttaa merkitsevästi potilaan selviytymisessä/toipumisessa päiväkirurgisesta toimenpiteestä. Tämän tutkimuksen hyötynä on päiväkirurgisen potilaan ohjauksen sisällön selkiyttäminen päiväkirurgisen potilaan ohjauksessa. Oleellista on päiväkirurgisen potilaan ohjauksen jalostaminen sellaiseksi, että potilas kokisi ohjauksen auttavan häntä oman tilanteensa hallinnassa ja voimavarojen löytämisessä.The purpose of this study was to describe how counselling is implemented in day surgery nursing care from the patient s and his or her relative s experience, what kind of information the patient experienced he or she had received of the knee problem, of the nursing care in hospital and of home care. Another purpose was to consider how the patient manages postoperative home care with the help of a significant other and how the patient recovers after the day surgery. The aim of the study was to develop a tentative model for the nursing care of day surgery which can be used to classify and clarify the counselling of the day surgery patient and the factors affecting it. This provisional model was constructed in the interest of the counselling of the day surgery patient. A total of 173 patients and 161 family members participated in the study by completing the questionnaires in about a week after the arthroscopy. The results showed that the day surgery patient usually received written instructions on the preparation for surgery a week before the surgery at the earliest. The counselling discussions between the patient and the nursing staff were objective-oriented counselling situations, where the patient received information related to his or her care. In general, counselling focused on the knee injury, its care and instructions related to home care. Home care after the procedure was emphasised in the counselling. The patients who underwent arthroscopy for the first time, patients over 65 years of age and patients with less education received less counselling than other patients. In conclusion, the relationship between the patient s background information and counselling affected the patient s recovery from the day surgery arthroscopy. In gen! eral, the day surgery patient felt confident on discharge. A family member or a significant other almost always accompanied the patient on discharge and during the day following the procedure. The results showed that a family member seldom participated in the counselling of the patient and he or she did not receive any counselling or information of the patient s home care or nursing care from the staff. Part of the family members regarded counselling related to the day surgery patient s nursing care in hospital as unnecessary. The day surgery patient was not contacted after the procedure. Also, the patients seldom contacted the day surgery unit. Nearly all patients recovered well after the arthroscopy. However, the patients still needed help with their daily activities a week after the procedure. Patients who had had arthroscopy earlier, women, patients over 65 years of age and patients with more education needed more help than other patients. Help was usually provided by a family member. A provisional model describing the counselling of the day surgery patient was constructed on the basis of the results. This model is used to classify and clarify the counselling of the day surgery patient and the factors affecting it. The information produced by the study can be utilized in education and in nursing practice, when the counselling of the day surgery patient is developed