Clinical Supervision and Quality Care

Terveyspalveluiden laatuun liittyvät kysymykset ovat herättäneet paljon julkista keskustelua viime vuosina. Viimeisin osoitus tästä on 'Kansallinen terveydenhuollon tulevaisuus' -projekti, jossa on annettu konkreettisia suosituksia terveyspalvelujen saatavuudesta ja laatutavoitteiden määrittelyn tarpeellisuudesta. Myös aihepiirin tutkimuksessa on tapahtunut paljon muutosta viime vuosikymmenien aikana. Kun vielä 1980 -luvulla terveyspalvelujen laatua mitattaessa huomio kiinnitettiin pääasiassa potilaiden tyytyväisyyteen, 1990 -luvun puolivälistä lähtien on tarkasteluun otettu mukaan myös terveydenhuollon eri ammattiryhmiin kuuluvien työntekijöiden yhteistyön tehokkuus ja yhteisymmärryksen löytäminen parhaista toimintatavoista. Puhuttaessa palvelujen laadusta kiinnostus on suuntautunut entistä enemmän henkilöstön ammatilliseen kehittymiseen, korkeatasoiseen osaamiseen ja näiden tukemiseen. Huomiota ovat saaneet osakseen myös organisaatiot, jotka mahdollistavat henkilöstön työssä oppimisen sekä toisaalta toimintakäytäntöjen kehittämisen oman työn tarkastelun ja arvioinnin kautta. Erilaisia menetelmiä ja tekniikoita on kehitetty ja kokeiltu terveydenhuollossa palveluiden laadun parantamiseksi ja kehittämiseksi. Työnohjaus on tunnettu maassamme jo 1970 -luvulta alkaen yhtenä varteenotettavana mahdollisuutena vaikuttaa palveluiden laatuun, mutta myös tukea työntekijöitä ja heidän ammatillista kehitystään. Työnohjausta ja sen vaikutuksia on tutkittu tähän mennessä melko vähän, mutta 1990 -luvun lopulla kiinnostus kyseistä menetelmää kohtaan on selvästi lisääntynyt niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Tutkimus toteutettiin vuosina 1995-1998 viidellä yliopistosairaalan osastolla siten, että näiden lähes koko henkilökunta osallistui työnohjaukseen. Puolentoista tunnin mittaiset istunnot järjestettiin 3-4 viikon välein. Tutkimusosastoilla toimi kymmenen kokenutta työnohjaajaa pareittain. Tutkimuksen aikana henkilökunta arvioi itse oman toimintansa laatua viikoittain tätä tarkoitusta varten kehitetyllä lomakkeella. Samanaikaisesti kerättiin osastojen potilailta palautetta heidän tyytyväisyydestään saamaansa hoitoon. Henkilökunnan omat arvioinnit ja potilaspalaute raportoitiin osastoille kuukausittain. Työnohjauksen vaikutuksia seurattiin puolivuosittain toistetuilla kyselyillä. Näiden avulla selvitettiin mm. millaisia työnohjauksen vaikutukset olivat osastojen työteamien ja näiden yksilöjäsenten näkökulmista. Keskeisimpänä kiinnostuksen kohteena oli kuvata, millaisia vaikutuksia työnohjauksella oli hoidon laatuun. Tätä tarkoitusta varten tehtiin tutkimuksen lopussa ryhmähaastattelut osastojen henkilökunnalle. Tutkimuksen keskeisimmät tulokset hoidon laadun näkökulmasta olivat, että työnohjauksen myötä henkilökunnan keskuuteen näytti kehittyvän kollektiivinen, eräänlainen yhteinen ja jaettu toimintaa ohjaava tieto. Tätä pidettiin tärkeänä perustana hoidon laadulle. Työnohjauksen myötä henkilökunta oli myös huomannut, että arkipäivään kuuluva jatkuva ja nopea 'muutos' oli käännekohta toiminnan laadun kannalta niin negatiiviseen kuin positiiviseenkin suuntaan. Lisäksi työnohjauksen aikana oli oivallettu, että terveyspalveluiden laatu tuotetaan yhdessä ja että yhteisesti määritellyt ja sovitut toimintalinjat olivat laadun konkreettinen edellytys. Tutkimukseni tuottama tieto on täysin uutta alallaan, sillä vastaavanlaista tutkimusta ei ole tehty terveydenhuollossa, sosiaalityön tai opetustoimen alueilla Suomessa tai ulkomailla työnohjauksen kohtalaisen pitkistä perinteistä huolimatta. Tutkimuksen tulokset ovat tärkeitä, koska ne rohkaisevat hyödyntämään terveydenhuollon organisaatioissa jo toteutettavaa työnohjausta entistä laaja-alaisemmin ja tehokkaammin hoidon laadun parantamiseen ja kehittämiseen. Niukkojen resurssien puitteissa kamppailevalle terveydenhuollolle tutkimustulokset tarjoavat taloudelliselta kannalta varteenotettavan vaihtoehdon esim. erilaisille laadun kehittämiskursseille. Tutkimusta tullaan jatkamaan eteenpäin siten, että työnohjaukseen kehitetään käytäntöön sovellettava malli. Tämän avulla toimintaa voidaan tehostaa ja työnohjausta kohdentaa entistä selkeämmin ajankohtaisiin aiheisiin terveydenhuollossa.Issues related to the quality of healthcare services have given rise to a lively public debate during the past years. The latest contribution to the debate is the national project on 'The Future Healthcare', which offers concrete recommendations on the availability of and necessity to define quality targets for healthcare services. Research activities into the area have changed considerably over the last decades. While in the 1980s the efforts to measure quality of healthcare services focused mainly on patient satisfaction, the period from the mid-1990s has been marked by a discussion of the effectiveness of collaboration between various healthcare occupations and their understanding of best practices. The interest has focused more on professional development and high-quality competence of staff and support for these. Organizations enabling learning at work and development of practices through the examination and assessment of one's work have also attracted attention. A variety of methods and techniques have been developed and tested in healthcare to improve and develop the quality of services. Clinical supervision was introduced in Finland at the beginning of the 1970s as an important opportunity to influence the quality of services, but also to support workers and their professional development. So far, relatively little research has been conducted into clinical supervision and its effects, but the interest in the method grew substantially both nationally and internationally at the end of the 1990s. The study was implemented between 1995-1998 on five wards of a university hospital so that nearly the entire staff participated in clinical supervision. Supervision sessions lasting for an hour and a half were organized at intervals of 3-4 weeks. Ten experienced supervisor pairs operated on the participating wards. Staff gave weekly ratings of the quality of their actions using a questionnaire developed for this study. Patients gave simultaneous feedback on satisfaction with care. The staff's ratings and patient feedback were reported to the wards monthly. The effects of clinical supervision were followed-up using biannual surveys of the effects from the perspectives of ward teams and individual team members. The interest focused on describing the effects of clinical supervision on the quality of care, and therefore group interviews with ward staff were conducted at the end of the study. From the perspective of the quality of care, the main results of the study were that clinical supervision seemed to have prompted the development of a collective, shared knowledge among staff guiding the operations. The knowledge was considered an important basis for the quality of care. During clinical supervision, staff had come to realize that continuous and rapid 'change', characteristic of their daily work, was a turning point from the perspective of quality of care in both a negative and positive sense. Staff had also realized that they generated the quality of healthcare services together and that jointly determined and agreed upon guidelines were the concrete prerequisite for quality. The knowledge generated by this study is novel as this is the first study of clinical supervision in Finland and abroad in the areas of healthcare, social work or education despite the relatively long research tradition. The results of this study are important in that they encourage to make use of clinical supervision, already an established practice in healthcare organizations, more extensively and effectively for quality improvement and development efforts. As for healthcare services struggling to cope with scarce resources, the results of this study offer a relevant economically viable alternative to various quality development courses. Research activities will continue by developing a practical model for clinical supervision. This will serve to intensify operations and focus clinical supervision more clearly on topical issues in healthcare