Evaluation of prognostic factors in glial tumors

Uusia aivokasvaimia löydetään Suomessa vuosittain noin 600. Näistä yleisimpiä ovat aivojen tukisolukasvaimet, glioomat. Glioomien selkeästi suurimman alaluokan muodostavat astrosytoomat. Seuraavaksi yleisimpiä ovat oligodendroglioomat. Sekamuotoisista kasvaimista suurimman ryhmän muodostavat oligoastrosytoomat, missä on piirteitä molemmista edellä mainituista kasvaintyypeistä. Eri kasvainten toisistaan erottaminen on erittäin vaikeaa ja erityisesti oligodendroglioomien tunnistamiseen on jo kauan kaivattu apuvälineitä. Oligodendroglioomien todelliseksi määräksi arvioidaan jopa kolmannesta kaikista glioomista nykyisin diagnosoidun 6% sijaan. Täsmällinen diagnoosi on välttämätön sillä kasvainten hoito ja niiden reagointi eri hoitoihin poikkeaa huomattavasti. Toisin kuin astrosytoomat, oligodendroglioomat ovat useimmiten kemosensitiivisiä. Tässä tutkimuksessa on etsitty immunohistokemiallisin värjäyksin ja mRNA in situ hybridisaatiota käyttäen luotettavia rutiinikäyttöön soveltuvia apuvälineitä kasvainten ennusteen täsmällistä arviointia ja erotusdiagnostiikkaa varten. Tärkeimpiä löydöksiämme olivat perifeerisen bentsodiatsepiini reseptorin määrän lisääntyminen astrosytoomien malignisoituessa. Tämä tarjoaa mahdollisuuden käytännön sovellutuksille aivokasvainten kuvantamisdiagnostiikassa. Tuumorisupressori proteiini p16:n määrä puolestaan väheni sekä astrosytoomissa että oligodendroglioomissa näiden malignisoituessa. Potilaiden, joiden kasvaimet olivat p16 immunopositiivisia, ennuste oli merkittävästi parempi kuin niiden potilaiden, joiden kasvaimet olivat immunonegatiivisia. Tuumorisupressori proteiinien p53 ja p21 määrä puolestaan lisääntyi oligodendroglioomien malignisoituessa. Jälkimmäinen oli itsenäinen ennustetekijä multivariaattianalyysissä. Topoisomeraasi IIa on DNA:n kahdentumisessa ja näin ollen solun jakautumisessa tärkeä entsyymi. Lisäksi se on useiden sytostaattien kohdemolekyyli. Entsyymin määrän todettiin lisääntyvän oligodendroglioomien ja oligoastrosytoomien malignisoituessa. Lisäksi määrä oli merkittävästi suurempi oligoastrosytoomien oligodendrogliooma- kuin astrosytoomakomponentissa. Havainnoilla on huomattava käytännön merkitys ennusteen määrittämisen ja mahdollisesti optimaalisen hoidon valinnan kannalta.Gliomas, are the most common type of intracranial tumors. Diffuse astrocytomas are the most frequent gliomas followed by oligodendrogliomas. Oligoastrocytomas, consisting of a mixture of oligodendroglioma and astrocytoma cells, are the most common type of mixed gliomas. The classification of gliomas is difficult and controversial especially in case of oligodendrocytic tumors. It has been suggested that oligodendrogliomas are underdiagnosed and that they may actually represent 25-33% of all glial tumors in contrast to the reported 6%. The exact histopathological diagnosis is of crucial importance because glioma types respond differently to treatments. Oligodendrogliomas are among the most chemosensitive solid malignancies whereas most astrocytic tumors are resistant to chemotherapy. This study focused on finding new potential molecular biological markers to help prognostication, differential diagnosis and selection of treatment. The amount of peripheral benzodiazepine receptor (PBR) immunopositivity associated significantly with histological grade and proliferation rate of the studied astrocytic tumors. Diazepam binding inhibitor (DBI) was observed to localize in the same cells with PBR. Intense PBR expression predicted poor survival but however, did not reach significance in multivariate analysis. CDKN2/p16 immunoreactivity decreased with increasing malignancy grade in both oligodendrocytic and astrocytic tumors. Lack of CDKN2/p16 immunoreactivity was closely associated with poor patient survival in both astrocytoma and oligodendroglioma patients. The expression of tumor supressors p53 and p21 increased with malignancy in oligodendrocytic tumors. The amount of pRb expression was found have significant effect on cell proliferation rate, whereas p21 immunopositivity had independent prognostic value in multivariate analysis suggesting use for p21 immunostaining in routine neuropathology. Topoisomerase IIa immunoreactivity increased with proliferation and malignancy grade in oligodendrocytic tumors. Multivariate analysis showed that topoIIa had an independent prognostic value for patient survival high expression predicting poor outcome. TopoIIa, being a target for multiple cytotoxic drugs, may offer a tool for selecting therapy for patients with oligodendrocytic tumors. These two qualities make it a potential tool for clinical use