Modernin yliopisto-opiskelun toimintakertomus

YTM Leena Ahrion väitöstutkimus tarttuu ajankohtaiseen korkeakoulupoliittiseen keskusteluun yliopisto-opiskelun edellytyksistä ja opiskeluajoista. Korkeakoulupoliittisista toimenpiteistä sekä yliopistollisista uudistuksista huolimatta opinto-ajat eivät ole lyhentyneet toivotulla tavalla. Tutkimuksessa jäsennetään tekijöitä, jotka tekevät pitkistä opintoajoista korkeakoulupoliittisen kesto-ongelman. Ahrio kysyykin tutkimuksessaan, mikseivät korkeakoulupoliittiset keinot johda tavoiteltuihin tuloksiin. Väitöksen esitarkastajana toimineen suomalaisen korkeakoulututkimuksen erityistuntijan, professori Tapio Aittolan mukaan Tällaista kattavaa opiskelijatutkimusta, jonka tekijä pystyy argumentoimaan näin monipuolisesti teoreettisella ja empiirisellä analyysitasolla tapaa harvoin . Toisen esitarkastajan professori Klaus Helkaman mukaan väitös on hyödyllinen tietopaketti jokaiselle sekä yliopistolaitoksesta ja sen muutoksista yleensä että Tampereen yliopistosta erityisesti. Ahrio jäsentää tutkimuksessaan yliopisto-opiskelua akateemisissa ja yhteiskunnallisissa puitteissa myöhäismoderniksi kutsuttuna aikana. Tutkimusta ohjaavat Anthony Giddensin, A.N. Leontjevin ja Klaus Weckrothin näkemykset inhimillisestä toiminnasta. Ahrio yhdistää tutkimuksessaan heidän näkemyksensä tarkastelemalla toimintaa kolmella tasolla. Ensimmäisellä tasolla toimintaa jäsentävät ajan ja paikan järjestykset (mm. lainsäädäntö, massayliopisto, työmarkkinatilanne), joihin voidaan vaikuttaa pääsääntöisesti välillisesti. Toinen, sosiaalisten käytäntöjen taso, jota edustavat muun muassa opetusjärjestelyt, puolestaan rakentuu inhimillisessä vuorovaikutuksessa. Ihmiset sekä ottavat huomioon totutut toimintatavat mutta myös muokkaavat niitä omalla toiminnallaan. Kolmanneksi inhimillinen toiminta konkretisoituu olemisessa, johon vaikuttavat nykyisyyden aineellisten ehtojen rinnalla myös menneisyys ja tulevaisuus. Toiminnan kolme tasoa muodostuvat keskinäisessä vuorovaikutuksessa; mikään niistä ei ole ensisijainen tai erillinen. Ahrio tarkastelee tutkimuksessaan opiskeluun vaikuttavia ajan ja paikan järjestyksiä sekä opiskelijoiden toiminnan logiikoita, elämäntyylejä sekä identiteettiprosesseja. Aineistona ovat korkeakoulupoliittiset dokumentit, valtakunnalliset tilastot sekä Tampereen yliopistoa koskevat tilastot, opiskelijakyselyt (N=5000) ja -haastattelut (N=32). Tutkimuksen keskeinen tulos on, että ajan ja paikan järjestykset sosiaalisine käytäntöineen ovat hyvin väljät ja ne mahdollistavat yliopisto-opiskelun käytäntöjen yhteensovittamisen muun elämän kannalta mielekkäästi. Yliopisto-opiskelun järjestyksissä hyvin monenlaiset toiminnan logiikat, elämäntyylit sekä pitkän aikavälin identiteettiprosessit ovat hyväksyttyjä ja arvostettuja. Pitkät opintoajat eivät useinkaan ole opiskelijan näkökulmasta osoitus kyvyttömyydestä, vaan pikemmin kyvykkyydestä sovittaa erilaisia elämänalueita opiskelun oheen sekä hankkia niiden kautta rakennuspuita omaan elämään. Väljät käytännöt merkitsevät myös sitä, että yliopisto-opiskelu toimintana joutuu jatkuvasti kilpailemaan muiden toimien ja tavoitteiden kanssa. Toinen keskeinen tulos on, ettei opiskelijoiden toiminta ole erityisen myöhäismodernia, vaan keskeistä on hyvin perinteisesti toimeentulon turvaaminen ja perheestä huolehtiminen. Myös perinteiset erot eri-ikäisillä ja eri aloilla opiskelevien tavoitteissa ovat säilyneet. Nuorten opiskelijoiden enemmistö ei rakenna erityisen päämäärätietoisesti elämäänsä eikä se näin vaikuta erityisen myöhäismodernilta. Vanhemmat sekä ammatillisilla aloilla opiskelevat sen sijaan organisoivat toimintaansa päämäärätietoisemmin. Kolmanneksi opiskelijoiden toiminta on melko myöhäismodernilla tapaa refleksiivistä: Tietoa hankitaan jatkuvasti ympäristöstä ja ystäviltä, ja sitä hyödynnetään oman elämän arjen suunnittelussa sekä omissa toimintakertomuksissa. Muutokset ja mutkat opintojen kuluessa eivät ole epäonnistumisia vaan uudenlaisia suuntia. Elämänsuunnittelussa keskeistä on elämän järjestäminen itsen ei koulutuspoliittisten tavoitteiden kannalta järkevästi, oli kyse opintoihin hakeutumisesta, opintoetuuksien hyödyntämisestä tai valmistumisen ajoittamisesta. Tutkimuksen mukaan 2000-luvun alun väljät järjestykset ja sosiaaliset käytännöt antavat opiskelijoille mahdollisuuden elää pitkäänkin arvostetulla, muusta yhteiskunnasta erillisellä ja eriaikaisella akateemisen vapauden saarekkeella. Opiskelijoiden toimintakertomuksissa pitkä opiskeluaika ei merkitse epäonnistumista. Kun valmistuminen tarkoittaa vastuuseen ja yhteiskunnallisiin pakkoihin astumista annettuine aikatauluineen, ei sinne välttämättä ole kiire niillä, joille vapauden päättyminen ei tuo palkintoa, kuten kunnioitusta, työpaikkaa tai statusta.The topic of my dissertation is university studies and its objectives set by higher education policy at the turn of the third millennium in Finland. Despite all the efforts that have been done in the past 50 years university studies still last too long from the point of view of higher education policy makers. My aim is to discover the features of the time and place be they modern or late modern that make this possible. In my thesis, I analyse studying in university as human action amidst academic and societal orders and practices. My theoretical background of human action is a combination of the studies of Anthony Giddens, A.N. Leontjev and Klaus Weckroth. These theoreticians share the same basic assumptions but their interests focus on different levels of human action. According to my theoretical assumptions, human action is structured in social practices ordered by time and place. The first level, the structures of time and place, consists of legislation, higher education policy, mass university, study benefits, and the labour market situation. These structures are taken into account in action and they can be influenced by individuals for example in taking part in student politics. On the second level, the social practices, such as teaching arrangements, are created in human interaction. Individuals take into ac-count the pre-existing conventions and practices but also moderate and create new. On the third level human action is created in being in the material and concrete settings of everyday life. In their action and plan making, individuals take into account the past, the present, and the future. Different aspirations, fears and hopes give human action certain objectives, but motives do not determine human action. These three levels of human action are created in mutual interaction; none of them is to be treat-ed as prior or separate. My empirical focus is on the accounts of action and the identity processes of students at the Uni-versity of Tampere. My empirical research data consists of higher education policy documents and national statistics along with local University of Tampere statistics, student surveys (N=5000) and interviews (N=32). In my thesis, I analyse the structures and practices of Finnish university education and the accounts of action, life styles, and identity processes of students. According to my study, the effort and devotion put in university studies compete with other im-portant aspects and priorities such as work employment, family and social life. My main result is that the social structures and practices of the time are very loose: They allow the students to make do with various priorities and actions during university studies and long term identity processes. The so called academic freedom offers the students a variety of different and prestigious identities, logics, and life-styles. This means that it is not a demerit or sign of failure to study longer than the expected norm of five years. It is more of a sign of capability to make different ends meet. The second main finding is that the students action is not decisively late modern: central features and aims dwell around securing a decent income and taking care of one s family. These basic aims are very traditional as well the basic distinctions between professional and general study fields and the young and more mature students. Most of the young students are not very goal oriented in their life plans in a late modern way. In competitive professional fields, and among the more mature, the students make more use of strategic life planning and effective time management. The third conclusion is that the students are reflexive in a late modern way by constantly monitoring their surroundings and fellow people to gain in-formation and to plan their dos and whereabouts, and giving accounts on their lives. Changes and side tracks are not seen as failures but as new beginnings and directions. In life planning identity questions and the use of student and other social benefits and are crucial, including striving for a certain university study field and on deciding the right time to graduate. According to my research the wide and flexible social structures and practices allow university students to lead a prestigious life on a secluded and unscheduled zone of academic freedom. As to the students point of view the extra years spent on this academic island is not a sign of failure, instead, it is often quite the opposite. Whereas graduation means leaving the secluded and safe island into the harsh realities and strict timetables of working life, there is no hurry, if the outside world appears not to offer any rewards in terms of esteem, job or status