Occurrence studies of intracranial tumours

Kallonsisäiset kasvaimet kuuluvat erittäin huonoennusteisiin syöpiin, mutta kuitenkaan harvan kasvaintyypin altistavista tekijöistä tiedetään yhtä vähän. Suuressa osassa kirjallisuutta kuvataan ilmaantuvuuslukujen olevan jatkuvassa kasvussa. On kuitenkin oleellista arvioida, onko kallonsisäisten kasvainten ilmaantuvuuden kasvu todellista vai liittyykö tämä vain kasvainten parempaan diagnostiikkaan ja raportointiin. Kallonsisäiset kasvaimet ovat hyvin epäyhtenäinen kasvainryhmä, joka kuuluu kymmenen yleisimmän kasvaintyypin joukkoon. Väitöskirja käsitteli kolmea kallonsisäistä kasvaintyyppiä: glioomia, aivokalvonkasvaimia sekä kuulohermonkasvaimia. Väitöskirjan päätavoitteina oli kuvata eri kallonsisäisten kasvainten esiintyvyyttä sekä arvioida syöpärekisteritietojen kattavuutta ja oikeellisuutta. Osajulkaisujen yksityiskohtaisina tavoitteina oli arvioida aivokalvonkasvainten raportoidun ilmaantuvuuden luotettavuutta, kuvata kuulohermonkasvainten ilmaantuvuustrendejä neljässä Pohjoismaassa, määrittää glioomien anatomisen sijainnin jakaumaa sekä arvioida glioomien sijaintia suhteessa matkapuhelimen käyttöön. Aivokalvonkasvainten rekisteröinnin kattavuutta arvioitiin vertailemalla tapauksia viidestä eri tietolähteestä ja esittämällä näistä Suomen Syöpärekisteriin ilmoitettujen tapausten osuus. Aivokalvonkasvainten rekisteröinti ei ollut kattavaa missään aineistossa. Suomen Syöpärekisterin kattavuus oli noin kaksi kolmasosaa. Kuulohermonkasvainten ilmaantuvuutta tarkasteltiin Pohjoismaissa 21 vuoden ajalta (1987 2007) käyttämällä syöpärekisteritietoja. Kuulohermonkasvainten ilmaantuvuus oli kasvussa, mutta maitten välillä oli huomattavia eroja. Yhteenlaskettu vuosittainen kasvu oli tutkimusajanjaksolla keskimäärin 2,8 %. Kuulohermonkasvainten yleinen ilmaantuvuuden kasvu taittui 1990-luvun loppupuolella, jonka jälkeen ilmaantuvuus pysytteli melko tasaisena, ja jopa laski vuoden 2000 jälkeen. Glioomien anatomista sijaintia tutkittiin sekä määrittämällä näiden karkea sijainti aivolohkoissa että yksityiskohtaisemmin käyttämällä kolmiulotteista jakaumaa aivoissa. Lisäksi arvioitiin glioomien tarkkaa sijaintia suhteessa tyypilliseen matkapuhelimen sijaintiin puhelun aikana. Glioomat olivat epätasaisesti jakautuneet aivoissa, ja aivolohkojen välillä oli merkittäviä eroja. Glioomia oli eniten otsa- ja ohimolohkoissa. Yksityiskohtainen kolmiulotteinen analyysi osoitti tilastollisesti merkitsevää epätasaisuutta. Glioomia ei kuitenkaan esiintynyt enemmän niissä aivojen osissa, jotka olivat lähinnä matkapuhelimen pitokohtaa. Kasvaimet olivat lähimpänä matkapuhelinta puhelimen pitkäaikaisilla käyttäjillä (yli kymmenen vuotta käyttäneillä), mutteivät tilastollisesti merkitsevästi. Tulokset osoittavat, että hyvänlaatuiset kallonsisäiset kasvaimet olivat alirekisteröityjä lakisääteisestä ilmoitusvelvoitteesta huolimatta. Kuulohermonkasvainten histologinen ryhmittely ja raportointi poikkesivat huomattavasti sekä Pohjoismaiden välillä että myös ajanjaksosta riippuen, ja aineiston epäyhtenäisyyden vuoksi tulosten tulkitseminen oli haasteellista. Glioomat olivat jakautuneet epätasaisesti aivoissa, mutta sijainti ei ollut yhteydessä matkapuhelimen käytön määrään (kumulatiivinen puheaika) tai kestoon (käyttövuodet).Intracranial tumours are a histopathologically heterogeneous group of tumours. This thesis focused on three types of intracranial tumours; gliomas, meningiomas and vestibular schwannomas (VS). The main objectives of the dissertation were to estimate the occurrence of intracranial tumours by different subtypes, and to assess the validity and completeness of the cancer registry data. The specific aims of the publications were to evaluate the validity of reported incidence rates of meningioma cases, to describe the trends of VS incidence in four Nordic countries, and to define the anatomic distribution of gliomas and to investigate their location in relation to mobile phone use. Completeness of meningioma registration was examined by comparing five separate sources of information, and by defining the frequencies of cases reported to the Finnish Cancer Registry (FCR). Incidence trends of VS were assessed in the four Nordic countries over a twenty-one-year period (1987 2007) using cancer registry data. The anatomic site of gliomas was evaluated using both crude locations in the cerebral lobes and, in more detail, a three-dimensional (3D) distribution in the brain. In addition, a study on specific locations of gliomas in relation to the typical position of mobile phones was conducted using two separate approaches: a case-case and a case-specular analysis. The thesis was based on four sets of materials. Data from the international Interphone study were used for the studies on gliomas, while the two other studies were register-based. The dataset for meningiomas included meningioma cases from the FCR and four clinical data sources in Tampere University Hospital (neurosurgical clinic, pathology database, hospital discharge register and autopsy register). The data on VS were obtained from the national cancer registries of Denmark, Finland, Norway and Sweden. The coverage of meningiomas was not comprehensive in any of the data sources. The completeness of FCR was approximately two-thirds (64%; 95% CI, 50 78). The underreporting was more pronounced among the elderly and in those with no histological confirmation of the meningioma diagnosis. An increasing trend of VS incidence was observed, but with considerable differences between countries. The overall annual increase of VS incidence was 2.8% per year (95% CI, 2.3 3.2) in 1987 2007, when all the four countries and both sexes were combined. However, no statistically significant increase was seen in the rates of VS incidence in Finnish men or Swedish women, and the incidence even showed some decrease in Finnish women (?0.4%, 95% CI, ?1.8 to +1.1) during the study period. The overall increase in rates stabilized in the late 1990s, with relatively constant incidence rates and even some decline after 2000. Gliomas were distributed unevenly in the brain, with substantial variation between the cerebral lobes showing an excess of gliomas in the frontal and temporal lobes (over four-fold relative to occipital lobe, even after accounting for tissue volume). In the detailed spatial 3D-analysis, statistically significant heterogeneity was found with most gliomas in the anterior subcortical part of the brain. There was no excess of gliomas in the parts of the brain nearest to the typical location where mobile phones are held. Gliomas among never-regular mobile phone users and contralateral users (phone held on the opposite side of the head than the side of tumour) were closer to the source of electromagnetic field (EMF) than among regular and ipsilateral (exposure at the same side as the tumour location) users. In the case-specular analysis, the distance from the glioma cases to the mobile phone was shorter than for the speculars (hypothetical controls assigned for each glioma case). However, no such association was found in analyses by amount of phone use. In both models, glioma cases were closer to the source of exposure in long-term users (over ten years of use), but the differences remained non-significant. The results indicate that even if the cancer registries from the Nordic countries are considered exemplary, benign intracranial tumours are underreported despite the national regulations for mandatory reporting. The FCR had not covered one-third of the meningioma cases diagnosed during the study period. Furthermore, the practices of both classifying and reporting VS cases varied considerably between Nordic countries and over time, which challenged the interpretation of the results. Gliomas were heterogeneously distributed within the brain, but this uneven arrangement in the brain did not correlate with the amount (cumulative call-time) or duration (years of use) of mobile phone use