Väkivalta ja huoltoriidat

Tutkimuksessa kysytään, miten viranomaiset käsittelevät huoltoriitaprosessissa esiin tuotuja väitteitä perhesuhteissa tapahtuvasta väkivallasta. Miten mahdollista väkivaltaa suhteutetaan vanhemmuuteen ja lapsia koskeviin asumis-, huolto- ja tapaamisratkaisuihin? Aineisto koostuu 158 oikeuteen viedyn huoltoriidan oikeudenkäyntiasiakirjoista vuosilta 2001-2003. Kaikissa aineiston tapauksissa on esitetty väite toisen tai molempien vanhempien väkivaltaisuudesta tai lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Eniten on esitetty väitteitä isien väkivallan käytöstä. Tulosten mukaan oikeustapauksissa esitetyt väkivaltaväitteet eivät sinänsä yhdenmukaista tuomareiden päätöksiä. Yksinhuoltoja, yhteishuoltoja, lasten asumista ja tavallisia tapaamisia määrätään myös sellaisille vanhemmille, joiden esitettiin käyttäytyneen väkivaltaisesti joko parisuhteessa tai lapsia kohtaan. Vaikka väkivallasta olisi näyttöä ja sen olisi kuvattu olleen vakavaa ja/tai toistuvaa, se ei aina näytä vaikuttavan tehtyihin päätöksiin. Esimerkiksi parisuhdeväkivallasta tuomarit voivat ilmaista, että se ei ole oleellinen asia vanhemmuuden arvioinnissa. Osassa tapauksia tuomarit kuitenkin kertovat, että parisuhdeväkivalta tai lapsiin kohdistuva väkivalta vaikuttavat heidän päätöksentekoonsa. Tällöin ratkaisuina voidaan käyttää muun muassa yksinhuoltoja ja tapaamisten rajoittamista. Sosiaalityöntekijöiden tekemillä selvityksillä on keskeinen rooli asiantuntijatiedon tarjoajina oikeuteen menneissä huoltoriidoissa. Esitettyjä väkivaltaepäilyjä ei kuitenkaan aina kirjoiteta selvityksiin näkyviin. Kun väkivallasta sitten kirjoitetaan, se tehdään usein epätarkasti, kiertoilmauksin ja kannanottoja välttäen. Toisaalta osa sosiaalitoimen selvityksistä tarjoaa oikeuden käyttöön hyvinkin tarkkaa informaatiota mahdollisesta väkivallasta. Tuomioistuinten ja sosiaalitoimen tapa käsitellä väkivaltaväitteitä suhteessa lapsen etuun näyttää asiakirja-aineiston valossa epäjärjestelmälliseltä ja osin väkivaltaa vähättelevältä. Väkivaltaa ei kirjata systemaattisesti asiakirjoihin eikä sitä arvioida ja tulkita selkeästi tai yhdenmukaisesti. Tilanne lapsen seksuaalisen hyväksikäytön suhteen on samansuuntainen tutkimusaineistoon kuuluvissa tapauksissa. Tutkimus tukee kansainvälisissä tutkimuksissa esiin tuotua havaintoa väkivallan ongelmallisesta käsittelystä perheoikeudellisten huolto- ja tapaamiskäytäntöjen viranomaistoiminnassa.Domestic Violence and Child Custody Disputes In this research it is asked how do the authorities involved in child custody disputes handle the issues of alleged violence in families during litigation. What kinds of decisions are made in child custody dispute cases during which the potential violent behaviour of one parent or both parents has been raised and what kinds of conceptions of violence do judges and social workers present in case documents´ Additionally, it is analysed how is potential child sexual abuse dealt with in the custody dispute process. The data consist of the case files on 158 child custody dispute cases collected from three district courts and four courts of appeal in various places around Finland in the period 2001-2003. The cases have been selected on the basis that in them allegations of physical violence inflicted by one parent or both parents, threats of violence or child sexual abuse have been entered into the case files. Fathers are most commonly said to have acted violently but there are also several cases where mothers´ use of violence is brought up. The analysis shows that the alleged violence does not itself equalise the decisions made by the judges. Joint and sole custodies were also awarded to parents alleged of using violence, and children were also ordered to live with them or visit the parents without supervision. Violence convictions or restraining orders do not prevent the court from ordering children to live with parents having been convicted for a crime either or make it impossible to award sole custody to them. In the grounds for the decisions, violence rarely lies in the focus of assessment. It is common for written grounds not to take any stand on violence. As judges assess the truthfulness of allegations of violence, the written information produced by the authori-ties or other professionals on violence is of great significance. Among the grounds for decisions there are different kinds of ways of explaining how the impact of violence as-sessed as having occurred is admitted or denied. When violence is not a decisive factor, the most used explanations are that violence has not been used against children and that it is in past. Violence can be also defined as an issue related to parents´ intimate relationship, which is not connected to the assessment of parenthood. Of the written grounds for the decisions, three different violence discourses can be identified. By the interaction discourse it is referred to how violence in the family is in-terpreted to be about unsuccessful interaction and about a difficult intimate relationship. The risk discourse in turn includes an understanding of violence both as a physical and psychological risk factor and endangerment of safety. The third identified discourse is named the child-rearing discourse which means dealing with violence against children from the point of view of discipline. Social workers´ reports play a central role as providers of expert knowledge in child custody dispute cases taken to court. It seems to be fairly common to leave descriptions of violence out of the reports. When violence is eventually written about in the reports, it is often done inaccurately, by using euphemisms and avoiding taking a stand. The assessment is often based on whether also other authorities are aware of occurred violence. In the assessment process, social workers´ own observations about parents and children are used as well. Regarding child sexual abuse, the analysed case documents demonstrate that the attitudes of professionals in social services and health care and judges vary between two standpoints that deviate from each other. From the "criticism of suspicion" point of view, suspicion of sexual abuse raised in child custody disputes can be suspected to be fabricated to serve a purpose. At the same time it might be emphasized how just a sus-picion already hurts the accused parent and burdens the allegedly victimized child. When the situation is looked at from the ´concern for the child´ perspective, it is em-phasized that sexual abuse of children endangers and erodes seriously their possibilities to a safe life and balanced development. In summary, the handling of physical violence and child sexual abuse in child cus-tody disputes is unsystematic, inaccurate and even belittling. Other researchers have reminded us that, in the context of family law, violence is basically a marginal problem. This research supports the idea of a marginal position of violence in the activities of au-thorities concerning custody and visitation practices. Problems in encountering violence can also be placed in a larger context, the context of the welfare state. According to studies, the Finnish welfare state has not taken clear responsibility for domestic violence but rather tolerated it for long