Kolme reittiä alkoholismista toipumiseen: Tutkimus muutoksesta hoidon ja vertaistuen avulla sekä ilman professionaalista hoitoa

Päihdeongelmaa on tutkittu yleisimmin ongelmakäyttäjien näkökulmasta. Erityisesti Suomessa hoitotutkimus on varsin vähän tarkastellut sitä, miten päihdeongelmasta päästään eroon. Toipuneiden tutkimus on asiantuntijuustutkimusta, joka voi hyödyttää alkoholiongelmien parissa edelleen kamppailevia: toipuneilla on hiljaista tietoa , jolla on merkitystä erilaisten hoitojen ja päihdehuollon palvelujen kehittämisessä. Pyrkimyksenä on löytää toipumisen aktiivisia ainesosia ja ymmärtää niiden kautta syvemmin toipumisen prosessia. Jos päihdeongelmasta toipumista on tutkittu Suomessa kaikkiaan varsin vähän, niin vielä vähemmän meillä on toipumisen erilaisia tapoja koskevaa tutkimusta. Hoitotutkimus on kohdistunut lähes poikkeuksetta erilaisiin avo- ja laitoshoitopopulaatioihin, mikä on värittänyt pitkälti mielikuvia alkoholismista. Keskittyminen hoitopopulaatioihin jättää huomiotta sen, että tapoja toipua on tosiasiassa useita. Tutkija Katja Kuusiston väitöstutkimus pyrkii vastaamaan näihin tarpeisiin tuomalla tarkasteluun alkoholismista toipuneet ja kolme erilaista toipumisreittiä. Väitöstutkimus Kolme reittiä alkoholismista toipumiseen: Tutkimus muutoksesta hoidon ja vertaistuen avulla sekä ilman professionaalista hoitoa tarkastelee ensinnäkin alkoholin käytön kaarta prosessina ongelmakäytön alusta kohti raittiutta tai kohtuukäyttöä. Tutkimus kohdistuu henkilöihin, joiden toipumista voidaan pitää varsin vakiintuneena. Tutkimusta varten on kerätty lomakeaineisto 104 tutkittavalta, ja heistä edelleen 30 henkilöä on haastateltu. Toiseksi tutkimus vertailee professionaalisen hoidon, vertaistuen ja ilman hoitoa eli ns. spontaanin toipumisen kautta ongelmallisen alkoholinkäytön lopettaneita ja tarkastelee tutkittavien alkoholin sävyttämää elämää takautuvasti. Toipuneiden alkoholistien oma kokemus alkoholin käyttökaaresta on merkittävässä osassa ja tuottaa kokemustietoa toipumisesta tutkittavien itsensä kuvaamana. Tarkasteltavista ryhmistä spontaanisti ja vertaistuen kautta toipuneita voidaan pitää ryhminä, joiden näkyvyys päihdetutkimuksen kentässä on ollut varsin heikkoa. Eri toipumistapojen tarkastelu nostaa esiin näitä piilossa olevia tapoja toipua ja niiden erityispiirteitä suhteessa toisiin reitteihin. Tutkimus osoittaa toipumisen kuvauksissa olevan sekä yhtäläisyyksiä että eroja tarkasteltujen reittien kesken. Taustamuuttujiltaan tutkitut ryhmät ovat varsin samankaltaisia ja erot ovatkin enemmän yksilöllisiä kuin ryhmäkohtaisia. Tutkittavien kuvauksista välittyy vähittäin tapahtuva ajautuminen kohti ongelmallista alkoholinkäyttöä. Tie raitistumiseen on myös pitkä. Muutosvalmius syntyy negatiivisten seurannaisvaikutusten kasauduttua ja ennen kaikkea yksilön oman sisäisen merkityksenannon kautta, johon erilaisilla muutosta virittävillä tekijöillä on oma vaikutuksensa. Siten odotukset ja uskomukset ovat merkityksellisiä toipumisessa ja ne ohjaavat myös sitä, minkä tyyppisen tuen koetaan hyödyttävän itseä eniten. Toipumiselle merkityksellisten asioiden moninaisuus tekee kustakin tavasta toipua ainutlaatuisen. Tämän yksilöiden välisen ainutlaatuisuuden ja toisaalta tarkastelluille reiteille yhteisten piirteiden ohessa kullekin reitille on löydettävissä myös erityisiä piirteitä, jotka ovat ominaisia juuri sille tavalle toipua. Tapa toipua tuskin noudattaa täyttä sattumaa. Päihdeongelmat näyttävät muodostuvan käyttökaaren aikana erilaisiksi, mikä johtaa siihen että toipuminen tapahtuu luonnostaan eri tavoin. Juominen aiheuttaa erilaisia haittoja jokaisessa tutkitussa ryhmillä, mutta tutkimustulosten myötä rakentuu kuva siitä, että spontaanisti toipuneet kokevat alkoholiongelmansa verrokkiryhmiä lievempänä. Vaikea päihdeongelma ja käyttöhistorian kompleksisuus heijastuvat tavassa lähteä toipumaan joko itsenäisesti tai tarjolla olevia hoitomahdollisuuksia eri tavoin hyödyntäen. Ongelmien kompleksisuus yhdistettynä pystyvyysodotusten heikkouteen näyttää olevan tärkeä syy siihen, miksi hakeudutaan erilaisen tuen piiriin. Pystyvyysodotuksilla viitataan yksilön kokemukseen siitä, missä määrin hän pystyy itse vaikuttamaan omaan toipumiseensa. Tulokset korostavatkin sitä, että toipuvat tarvitsevat erilaisia asioita tuekseen toipuessa ja raittiuden ylläpitämisessä. Täten erilaiset hoitomuodot puolustavat paikkaansa. Asiakkaan piirteiden ja hoidon kohdentaminen näyttää osittain toteutuvan käytännössä ja merkitsevässä määrin päihdeongelmaisten itsensä toteuttamana. Kun ongelma koetaan vähemmän vakavaksi, toipuminen tapahtuu todennäköisemmin omaehtoisesti. Hoitoon hakeutuminen on järkevää tulkita asiakkaan tosiasialliseksi tarpeeksi saada tukea omalle toipumiselleen.Three routes to recovery from alcoholism: A study on change through professional treatment, mutual help and spontaneous recovery Tampere: University of Tampere, Faculty of Social Sciences, Department of Social Work Research, Doctoral Dissertation 2010. This study is about recovery from alcoholism. Here those who have managed to either give up alcohol, or have switched to moderate consumption from their former excessive drinking, are seen as an important group in understanding the process of recovery. The research subjects (N=104) had recovered through either professional treatment (n=18), mutual help (n=51) or spontaneous remission (n=35) at least three years earlier. These are then the research groups to be compared. The subjects were recruited through media solicitation. The study focuses retrospectively on the beginning of the alcohol consumption, the period of excessive consumption and of recovery, paying special attention to the personal experiences of the research subjects throughout the process. I seek answers to the following research questions: 1) What kind of similarities and differences are there between the groups researched? 2) What factors do the research subjects attribute to their recovery and their choice of route to recovery? The purpose of this study is to identify similarities and differences between the research groups using a comparative research frame. The study yields information about recovery in general, and about how subjects with different routes to recovery conceptualize their own individual path in particular. This goal is pursued by examining their experiences of life during and after alcoholism. The study is based on both data and method triangulation: use of quantitative and qualitative materials. The data consists of semi-structured questionnaires (N=104) and transcribed thematic interviews (N=30) to which suitable methods of analysis have been applied. In addition to these, the life pattern questionnaire and stories written by the research subjects about their recovery have served as significant orientating materials to the research topic. Data analysis used different software (SPSS for Windows; ATLASti for Windows). The quantitative data was analysed by different statistical procedures; one and two-dimensional distributions and multivariate statistics, such as factor analysis and discriminant analysis. The advantage of quantitative data is in locating the statistical differences between the research groups. While my qualitative analysis can be described as pursuing Grounded Theory, it has also been influenced by other kinds of methodological orientations. At the core of my analysis is an open, explorative examination of the data, which then led me to combine multiple traditions. Therefore, by combining content analysis with a constructivist approach oriented to identifying significances, I have identified the content junctures most conducive to transition. My hypothesis is that at those junctures the differences between the research groups are seen more clearly. The study using triangulative methods yields new insights both internationally and nationally: in international addiction research, studies often lack qualitative material, whereas in the national (Finnish) context of social scientific research, use of triangulative methods is somewhat rare. In the study, different types of data complement each other in multiple ways. Both qualitative and quantitative data are seen as equal and the results are presented side by side. I do not consider any of them subordinate to the others. The empirical part of this research consists of three chapters (Chapters 4, 5, 6) through which the reader can follow how the subjects became addicted, how they abused alcohol and finally how they have recovered. The results bring out both the similarities and the differences. On the one hand, I believe that the similarities between the research groups tell particularly about common processes which are shared by all who have recovered regardless of their route to recovery. Demographic and other background variables revealed common features between the studied groups. Homogeneity of those background variables made the differences appear more between individuals than group-specifically. The subjects describe a relatively slow drifting towards problematic alcohol use. It also takes a lot of time to stop drinking. Accumulation of negative consequences paved the way to readiness to change and the kind of meanings individuals themselves attach to their experiences. Various issues are significant to the recovery, which makes every way to recover special and unique. This uniqueness among individuals, as well as the common features shared by all research subjects, there were also features which were group-specific. The differentiation towards separate recovery routes begins after the formation of the addiction. Drinking caused different disadvantages in each of the research groups. After multiple analyses it seems that the drinking problem among those who recovered spontaneously is more manageable than in the control groups, at least as an experience. Complexity of the drinking history and the alcohol problem mediate what kind of treatment facilities are the most obvious. There is a strong possibility that different kinds of treatments or informal support (e. g. AA and other mutual help) are needed when the problem is more complex and individuals self-efficacy is weaker. Different considerations seem to play an important role for different individuals, when recovering and maintaining abstinence. A pluralistic treatment system is therefore vital and justified. Client and treatment matching seems to occur naturally and is for the most part achieved by the individuals themselves. The probability of spontaneous recovery occurs when the problem is regarded as less serious. In the practice of addiction treatment, client-treatment matching and the evaluation of the recovery capital of the client should be taken into account. Clients readiness to change, the complexity of the alcohol problem, self-efficacy and treatment expectations are also important. It is reasonable to assume that help-seeking arises from the client s actual need to get support when he/she is unable to cope on his/her own