Preterm birth and hospitalisation: experiences of mother and child

Keskossynnytys ja vauvan sairaalahoito: äidin ja lapsen kokemuksia Keskosvauvan sairaalahoidosta johtuvalla äidin ja lapsen erotilanteella saattaa olla pitkäaikaisvaikutuksia sekä äidin että lapsen näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitettiin keskosvauvan syntymän ja sairaalahoidon pitkäaikaisvaikutuksia äidin ja lapsen kokemuksiin. Tutkimus sisälsi kaksi erillisestä keskoslapsiaineistoa (syntymäpaino alle 2500g ja/tai raskauden kesto alle 37 viikkoa), joista toinen koostui Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuonna 1989 ja toinen vuonna 1997-98 syntyneistä lapsista. Vanhempien läsnäoloa vastasyntyneiden teho-osastolla selvitettiin arvioimalla vanhempien vierailujen määrää ja vierailuihin vaikuttavia tekijöitä keräämällä tiedot lapsen potilaskertomuksista. Lapsen kokemuksia tutkittiin arvioimalla lapsen leikkitarinoita lapsen ollessa 5-6 vuoden ikäinen. Samalla tutkimuskäynnillä arvioitiin äidin kokemuksia vauvan syntymästä haastattelemalla äitejä. Tutkimuksessa selvitettiin myös äidin kokemusten ja sairaalavierailujen yhteyttä lapsella esiintyviin käyttäytymisen ja tunne-elämän oireisiin koulun aloittamisiässä äidin täyttämien kyselylomakkeiden avulla. Tutkimuksessa todettiin, että vanhemmat vierailivat aktiivisesti vauvansa luona vastasyntyneiden teho-osastolla. Lyhyempi raskauden kesto ja pidempi kodin ja sairaalaan välimatka olivat yhteydessä äidin vähäisempiin vierailumääriin. Isän vierailuihin sitä vastoin vaikuttivat enemmän perheeseen liittyvät tekijät kuten se, että perheessä oli aiempia lapsia tai kodin ja sairaalaan välimatka oli pidempi. Äidin päivittäiset käynnit vauvan luona olivat yhteydessä keskoslapsen suotuisempaan käyttäytymisen ja tunne-elämän kehitykseen 7-8 vuoden iässä. Keskoslasten äidit kertoivat enemmän negatiivisia muistikuvia vauvan syntymästä ja ensimmäisestä kohtaamisesta vauvan kanssa kuin täysiaikaisten lasten äidit vielä viiden tai kuuden vuoden kuluttua lapsen syntymästä. Äidin kokemuksilla näytti myös olevan pitkäaikaisia vaikutuksia keskoslapsen käyttäytymiseen ja oireiluun. Mielenkiintoinen löydös oli että äidin ja vauvan välisen sylikontaktin puuttuminen ennen vauvan siirtymistä synnytyssalista vastasyntyneiden teho-osastolle oli yhteydessä äidin kiintymyksen tunteeseen ja keskoslapsen oireiluun. Kun arvioitiin lapsen kokemuksia, lapsen syntymän jälkeisen sairaalahoidon kesto oli yhteydessä lapsen huonompaan kykyyn käsitellä leikkien tarinoissa esiintyviä erotilanteita. Tutkimus korostaa äidin keskossynnytykseen liittyvien kokemusten merkitystä lapsen psyykkiseen kehitykseen. Tämän vuoksi on tärkeää tunnistaa ja auttaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa niitä äitejä, joilla on selkeitä negatiivisia tai traumaattisia synnytyskokemuksia. Osaa äitien negatiivisista kokemuksista voidaan myös mahdollisesti ehkäistä antamalla äidille riittävästi tietoa ja turvaamalla äidin johdonmukainen hoito synnytyksen aikana. Tutkimuksen tulokset korostavat äidin läsnäolon merkitystä vauvan sairaalahoidon aikana äiti-lapsi suhteen kehittymiselle. Tutkimus myös painottaa heti keskosvauvan syntymän jälkeen toteutuvan varhaisen äidin ja vauvan sylikontaktin merkitystä. Vaikka varhainen sylikontakti ei ole aina mahdollinen kriittisesti sairaan lapsen elvytystoimenpiteiden, vuoksi on tärkeää tunnistaa sylikontaktin merkitys, ja aina kun vain on mahdollista antaa vauva äidin syliin edes pieneksi hetkeksi. Jos varhainen sylikontakti ei ole mahdollinen, on tärkeää motivoida äitejä ja isiä aktiivisesti osallistumaan keskoslapsen hoitoon ja pitämään vauvaansa sylissä niin pian kuin on mahdollista. Siten on tärkeää järjestää vastasyntyneiden teho-osaston tilat niin että ne tukevat vanhempien läsnäoloa ja aktiivista osallistumista vauvan hoitoon. Lapsen varhaisvaiheista on tärkeä lähteä keskustelemaan myös lapsen kanssa hänen kehittyessään. Tapahtumista keskustelu auttaa lasta rakentamaan tarinan hänen vauvavaiheestaan yhdessä vanhempiensa kanssa.Preterm birth and hospitalisation of the infant is a stressful situation for the parents, complicating the first months with the child, but it is also stressful for preterm infants, who start their life more or less separated from their mothers. This study was designed to approach the preterm birth, hospitalisation and their long-term effects through the mother s and child s experiences. The parent s presence in the neonatal intensive care unit (NICU) and its effects on the mental development of the preterm child were examined by evaluating parental visiting frequency and its effects on the subsequent behavioural and emotional symptoms of the chid. Additionally, mothers experiences related to the preterm birth and the first encounter with the infant as well as early mother-infant physical contact prior to admission to the NICU and mother s feeling that the baby does not belong to her were evaluated by eliciting mothers recollections of the birth of the preterm child. The! associations of these recollections with the behavioural and emotional symptoms of the chid were examined. Child s internalised experiences were assessed by evaluating the child s ability to address separation situations and use of caring representations of parents in play narratives. The association of these representations with early mother-infant separation due to hospitalisation, mother s recollections related to preterm birth and mother s feeling that the baby does not belong to her were assessed. This dissertation consists of two different samples of preterm children (birth weight less than 2500 g and/or gestational age less than 37 weeks), one including preterm children born in Tampere University Hospital in 1989 (n = 47) and the other sample including all preterm children born in the same hospital in 1997-98 (n = 210). In addition, one subsample including singleton preterm children born in 1998 and their full-term control children was formed (n = 68). Parent s visiting frequency in the NICU and factors affecting visiting were retrospectively collected from the hospital records of the infants. When the children of the first study sample were seven to eight years of age the children s behavioural and emotional symptoms were assessed by the Child Behavior Check List (CBCL) completed by the mothers. When the children born in 1998 were five to six years old, the mother s recollections related to the birth of the infant and the feeling that the baby does not belong to her were elicited by interviewing the mothers using the Clinical Interview for Parents of High-Risk Infants (CLIP). During the same research visit, children s behavioural and emotional symptoms were evaluated by CBCL completed by the mothers and their internalised representations by play narratives (the MacArthur Story Stem Battery, MSSB). Parents were active visitors in the NICU, and when evaluating the factors related to their visiting frequency, lower gestational age and longer distance between the hospital and home were associated with decreased maternal visiting. By contrast, only family factors such as the existence of siblings and distance between the hospital and home were associated with the visiting frequency of the fathers. Mother s daily visits were associated with fewer subsequent behavioural and emotional symptoms of the preterm child. Mothers of preterm infants reported more negative recollections of the birth and the first encounter with the infant than mothers of full-term infants still after five to six years, and these negative recollections were associated with more concurrent behavioural and emotional symptoms of the preterm child. Interestingly, the lack of early physical mother-infant contact prior to admission to the NICU was also associated with more behavioural and emotional symptoms of preterm child. When the child s experiences were evaluated, the length of early hospitalisation was associated with the child s poorer ability to address separation situations in the play narratives. In addition, the mother s feeling that the baby does not belong to her during the infant s hospitalisation seemed to have long-term effects on the development of the child s caring representations of the parents. These findings emphasise the importance of maternal experiences during the birth of the preterm infant and their association with the child s mental development. Therefore, it is important to identify and help mothers with negative or traumatic delivery experiences as early as possible. It might also be possible to prevent some of the negative experiences by ensuring consistency of care and adequate information. The findings emphasise the importance of mother s presence in the NICU and also underline the importance of early physical mother-infant contact right after the birth of the preterm infant. Although early physical contact is not always possible because of initial resuscitation of a critically ill preterm infant the importance of this should be recognised, and whenever even a brief early physical contact between mother and infant is feasible, it should be made possible. Even if early physical mother-infant contact is impossible, it is important to motivate the mother and the father to participate in the care of their preterm infant, to have physical contact with the infant as soon as it is possible, and to organise the facilities of neonatal units in such a way that they support parents presence and active participation