Virtojen Vantaa - Vantaan Veden historia

Vantaanjoen historiassa vesihuollon vuosikymmenet ovat kovin lyhyt aika sillä joki löysi uomansa jo tuhansia vuosia sitten. Samoin ihminen asettui asumaan Vantaanjoen varsille jo tuhansia vuosia sitten. Nämä ensimmäiset joenvarren asukkaat eivät kuormittaneet jokea, koska heitä oli määrällisesti hyvin vähän. Heillä oli jokeen myös suora yhteys.Joki tarjosi heille paitsi kulkuväylän myös ravinnon ja elinkeinonnon. Kalastuksen lisäksi joen ympäristö tarjosi hyvät metsästysapajat. Vedenhankinnan ja vesihuollon tarpeisiin Vantaanjoen vettä käytettiin aina vuoteen 1982 asti, jolloin Päijännetunneli otettiin käyttöön. Joen vettä käytetään Päijännetunnelin huoltotöiden yhteydessä tarvittaessa vieläkin vesihuollon tarpeisiin. Alueena Vantaa on pääosin alavaa ja jokien halkomaa aluetta. Vantaanjoki virtaa Länsi-Vantaan halki, kun taas Itä-Vantaata halkoo sen sivujoki Keravanjoki. Kaupungin alueen kaakkoiskulmassa on hieman merenrantaa, mutta järviä on vain vähän ja nekin ovat pieniä. Silvolan tekojärvion suurin järvistä ja se on tehty pääkaupunkiseudun vesihuoltojärjestelmää varten. Ulkoilu- ja virkistyskohteena tunnetaan Kuusijärvi, joka sijaitsee Itä-Vantaalla. Kirjoitushetkellä vuonna 2007 Vantaa (ruots. Vanda) oli väkiluvultaan Suomen neljänneksi suurin kaupunki. Tämä vanha Helsingin pitäjä muuttui Helsingin maalaiskunnaksi vuonna 1865 ja Vantaan kauppalaksi 1.1.1972. Kaupunki Vantaasta tuli vuonna 1974. Asukasluvun kasvu Vantaalla on ollut huima. Myös tulevaisuudessa väestönkasvu näyttää jatkuvan vahvana. Tässä Vantaan vesihuollon historiaan keskittyvässä teoksessa sivutaan myös vesihuollon kehitystä muualla, seuraava luku kolme käsittelee alan kehitystä aikana ennen kunnallista vesihuoltoa sekä Vantaalla että muualla Suomessa ja myös kehitystä laajemminkin maailmalla. Etenkin ensimmäiset Suomen pohjavesitutkimukset saavat palstatilaa, sillä niillä oli suuri merkitys myös Vantaan tulevien vaiheiden kannalta. Luvussa neljä perehdytään hevos- ja miesvoimin kuntaan tehtyyn kunnalliseen infrastruktuuriin etenkin vesilaitoksen ensimmäisen vaiheen rakennustöihin. Seuraavassa luvussa viisi keskitytään Valkealähteen vedenottamon historiaan. Valkealähdehän on alusta asti ollut käytössä ja on sitä siis edelleen vaikkakin sieltä otettu vesi muodostaa vain muutaman prosentin osuuden kaikesta Vantaan käyttämästä vedestä. Tämä pitkä käyttöikä osoittaa valinnan olleen onnistunut. Seuraavassa luvussa kuusi kuvataan kunnan muita vedenottamoita sekä vesihuollon alueellinen yhteistyön vaiheita ja syitä. Luvussa seitsemän kuvataan niin sanottu kolikon toinen puoli eli Vantaan viemärilaitoksen historia ensimmäisten viemärien valmistumisesta aina 2000-luvulle asti. Toimiva viemärijärjestelmä jätevedenpuhdistamoineen on osa modernia vesihuoltoa, joten tämä monesta maallikosta vähemmän viehättävältä vaikuttava aihe on myös esitetty. Aina ei näihin asioihin kuitenkaan ole suhtauduttu vieroksuen vaan esimerkiksi maatalousvaltaisissa yhteiskunnissa nähtiin pitkään sekä eläinten lannan että ihmisten ulosteidenlannoitearvo. Nyt näistä saatavat ravinteet menevät pitkälti hukkaan. Seuraavassa luvussa kahdeksan kuvataan vesihuollon henkilöstön näkemyksiä ja kokemuksia alan ja omien tehtävien kehityksestä ja luvussa yhdeksän vesilaitoksen ja asiakkaan suhteita. Luvussa kymmenen eli kirjan loppuluvussa kartoitetaan yhteenvedon lisäksi myös Vantaan vesihuollon nykyiset ja tulevat toiminnan haasteet kehitystrendien valossa. Nyt Vantaan Vesi on moderni kunnallinen liikelaitos, jonka palvelut ovat lähes kaikkien vantaalaisten ulottuvilla. Vesihuollon verkostot ovat satojen kilometrien pituiset ja talousvesi on laadultaan kaikkien mittareiden mukaan erinomaista ja jätevesien puhdistustulokset ovat pysyneet jopa edellä EU:n taajaan muuttuvia direktiivejä. Asiat ovat siis varsin hyvällä mallilla Vantaan virran varrella. 18.4.2007 Kirjoittajat Petri Juuti (FT, dosentti) & Riikka Rajala (Tutkija, DI