Tiedustelulait ja yksilön oikeudet : tiedustelutoiminnan valvonta ja oikeusturvajärjestelyt perus- ja ihmisoikeuksien turvaajina

Laaja siviili- ja sotilastiedustelulainsäädännön kokonaisuus astui voimaan vuonna 2019. Uudet tiedustelulait merkitsevät kotimaisen tiedustelutoiminnan sääntelemistä ensi kertaa lailla. Tiedustelutoiminta merkitsee puuttumista useisiin perus- ja ihmisoikeuksina suojattuihin yksilön oikeuksiin, keskeisimpinä yksityiselämän suojaan, luottamuksellisen viestinnän suojaan ja henkilötietojen suojaan. Yksilön oikeuksien suojaamiseksi viranomaisille annetut laajat toimivaltuudet edellyttävät vastapainokseen tehokasta laillisuusvalvontaa sekä oikeusturvasta ja oikeussuojakeinoista huolehtimista. Tutkielman keskeinen kysymys on: Miten perus- ja ihmisoikeuksina suojatut oikeusturva ja oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin toteutuvat vuonna 2019 voimaan tulleessa suomalaisessa tiedustelulainsäädännössä? Tämän pääkysymyksen lisäksi etsin tutkielman osissa vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Mikä on yksilön oikeudellinen asema tiedustelulainsäädännössä? Millaisin keinoin oikeusturvaa voidaan tiedustelutoiminnan yhteydessä puolustaa? Millaisia vaatimuksia lainsäätäjää sitovista perus- ja ihmisoikeusvelvoitteista on johdettavissa tiedustelutoiminnan oikeussuojakeinoille ja valvonnalle? Mikä on riittävien oikeusturvatakeiden suhde perusoikeuksien rajoittamiseen ja tiedustelulakien valtiosääntöoikeudelliseen hyväksyttävyyteen? Miten tiedustelun valvontaa ja oikeusturvatakeita tulee jatkossa kehittää? Tutkielmassa käydään läpi kotimaisen perusoikeussääntelyn lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan suojaamia oikeuksia sellaisina kuin ne ilmenevät Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännöstä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ottanut laajasti kantaa ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan rajoitusten hyväksyttävyyteen ja 13 artiklan tehokkaiden oikeussuojakeinojen vaatimukseen viranomaisten salaista tiedonhankintaa ja tiedustelutoimintaa koskevissa tapauksissa. Euroopan unionin tuomioistuin on viime vuosina kehittänyt digitaalisia oikeuksia koskevia tulkintoja ja profiloitunut eurooppalaisena ihmisoikeustuomioistuimena erityisesti Digital Rights Ireland- ja Schrems-tapauksissa antamillaan tuomioilla. Kansainvälinen käytäntö asettaa edellytyksiä laillisuusvalvonnan ja oikeussuojakeinojen laadulle. Lisäksi tutkielmassa nostetaan esiin eräitä tiedustelumenetelmiä koskeviin ilmoitusvelvollisuuksiin ja kansainväliseen tiedusteluyhteistyöhön liittyviä kysymyksiä erityisinä yksilön oikeusturvaan liittyvinä kipukohtina. Tuomioistuinratkaisujen lisäksi keskeistä lähdeaineistoa ovat perustuslakivaliokunnan ja muiden eduskunnan valiokuntien kannanotot sekä lakiesitysten valiokuntakäsittelyn aikana annetut asiantuntijalausunnot. Kansalaiselle näkymättömän salaisen tiedustelutoiminnan kohdalla toiminnan tehokkaan valvonnan merkitys on keskeinen yksilön oikeuksien turvaamiseksi. Tehokas valvonta ja tehokkaat oikeussuojakeinot ovat sekä edellytys perus- ja ihmisoikeuksien alaan puuttuvien rajoitusten hyväksyttävyydelle että itsenäisten perus- ja ihmisoikeusnormien edellyttämiä. Tiedustelutoiminnan salaisen luonteen asettaessa rajoituksia perinteisten oikeussuojakeinojen käytölle valvontajärjestelmä on aiheellista muodostaa useista toisiaan täydentävistä palasista niin, että eri instanssien harjoittama valvonta yhdessä muodostaa mahdollisimman tehokkaan, kansalaisen oikeuksia turvaavan kokonaisuuden. Kotimaisen tiedustelun ulkoisen valvontajärjestelmän muodostavat ennen kaikkea tuomioistuimen osassa tiedustelumenetelmistä suorittama etukäteisvalvonta, tiedusteluvalvontavaltuutetun etukäteinen, reaaliaikainen ja jälkikäteinen valvonta sekä eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunnan harjoittama tiedustelutoiminnan parlamentaarinen valvonta. Valvonnan eri elementit muodostavat tärkeän kokonaisuuden, mutta pidän perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta näistä käytännössä merkittävimpänä tiedusteluvalvontavaltuutetun harjoittamaa laillisuusvalvontaa. Tässä suhteessa tiedusteluvalvontavaltuutetun toimiston vähäiset resurssit herättävät kuitenkin vakavaa huolta. Helsingin käräjäoikeuden harjoittaman tiedustelumenetelmien lupakontrollin kohdalla huolta herättävät tuomareiden osaaminen ja mahdollisuudet tehokkaaseen valvontaan muun muassa telepakkokeinojen käsittelyä koskevan käytännön ja ongelmien valossa. Kansanedustajien harjoittama tiedusteluviranomaisten parlamentaarinen valvonta on tärkeää periaatteellisesti ja demokratian kannalta. Se ei kuitenkaan voi olla keskeinen yksilön oikeussuojan takaaja. Tiedustelulainsäädäntö ja sillä säädetyt laajamittaiset uudet tiedustelumenetelmät ovat uusi asia niin siviili- ja sotilastiedusteluviranomaisille, tiedustelutoiminnan valvojille kuin poliittisille päättäjillekin. Tiedustelu ja sen valvonta hakevat muotojaan ja käytäntö osoittaa, miten lait toimivat käytännössä. Perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisen kannalta on olennaista, että tiedustelulainsäädännön toimeenpanoa ja tiedustelumenetelmien käyttöä seurataan ja lainsäädäntöä tarpeen vaatiessa tarkistetaan