Kehollisen taidon oppimisen tarkastelu osana näkövammaisten yhteisöön osallistumisen prosessia : kierrettyä messinkiä ja hevosenjouhia, punoksella paperinarua ja rottinkia

Kehon varastoimat taidot ja tiedot ovat olleet alemmassa arvossa kuin ajattelun kautta opitut tiedot. Nykypäivän tutkimuksen valossa oppimisprosessi on entistä kokonaisvaltaisempi. Oppimisessa ei ole kyse vain ajatuksen tasolla toimimisesta, lisäksi tulee huomioida oppijan keholliset aistimukset ja tuntemukset, tunteet sekä vuorovaikutussuhteet. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelun kohteina olivat yleinen kehollinen taidon oppiminen ja opettaminen yhteisössä sekä uuden yhteisöön osallistujan subjektiivinen kehollinen taidon oppiminen. Tutkimuksessa yleistä kehollisen taidon oppimisen ja opettamisen ilmenemistä tarkasteltiin etnografisin menetelmin, jota tarkennettiin autoetnografiseksi menetelmäksi tarkasteltaessa subjektiivista kehollisen taidon oppimisen prosessia. Tutkimuksen aineisto on kerätty keväällä 2019 Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry:n Ura käsillä -käsityöhankkeen aikana. Etnografinen aineistonkeruu toteutettiin osallistuvalla havainnoinnilla ja haastatteluilla näkövammaisten käsityöilloissa, käsityökerhoissa ja muissa tapahtumissa keräämällä havainnot ja keskustelut kenttäpäiväkirjaan. Autoetnografisen aineistonkeruun toteutin asettumalla tämän käsityöläisyhteisön oppilaaksi valmistamaan kaksi käsityötuotetta, joita työstäessäni havainnoin subjektiivista kehollisen taidon oppimisen prosessia kirjoittaen tutkimuspäiväkirjaa, valokuvaten sekä tarkastelemalla valmistuvia tuotteita. Tutkimuksen aineisto on analysoitu käyttäen sisällön analyysiä. Tulokset kuvaavat, miten kehollisen taidon oppimisen vaiheissa yksilö sekä yhteisö ammentavat toisiltaan moniaistisessa käsityötoiminnassa. Yksilön kehollinen taidon oppiminen ja yhteisön oppijan ympärille muodostama tuki sekä tieto- ja taitoverkosto ovat jatkuvassa kehämäisessä vuorovaikutuksessa. Oppija voi jakaa subjektiiviset kokemukset yhteisössä, jolloin ne sanallistetaan ja saavat merkityksiä. Moniaistisella opetuksella voidaan tarjota erilaisille oppijoille rakennusaineita keholliseen taidon oppimiseen, jolloin elämyksellisyys tukee oppimisen kokonaisvaltaisuutta. Yhteisössä vuorovaikutteinen jakaminen ja toimiminen valmentavat eettisempään toisten ja ympäristön kohtaamiseen.The skills and knowledge stored by the body have been given lower value than the knowledge learned through thought. However, in today’s research the learning process is more comprehensive. Learning is not only about acting through though, learning includes also the learner's bodily sensations, feelings, and social interactions. The purpose of this study was to find out how embodied skill learning and teaching in a community appears in general and how the subjective embodied skill learning is recognized by a new participant in the community. In this research general embodied skill learning appearance was studied by ethnographic methods, which were refined to the auto-ethnographic method when looking at the subjective process of embodied skill learning. The research material was collected during spring 2019 from craft project which was carried by Visually Impaired Association of Helsinki and Uusimaa. Ethnographic data collection was carried out through participatory observation and interviews at craft evenings, clubs and other events for the visually impaired by collecting observations and discussions into the field diary. To collect auto-ethnographic data I as a re-searcher settled as a pupil into this craft community and produced two products. During handcrafting I observed my embodied skill learning process by writing a research journal, photographing and reviewing the finished products. The research data has been analyzed using content analysis. The results describe how the individual and the community draw from each other in the stag-es of embodied skill learning process during multisensory craft activities. Individual embodied skill learning and community support around the learner, as well as the knowledge and skills network, are in continuous circular interaction. It is possible for the learner to share subjective experiences in the community, where the experiences are articulated and given meaning. Multi-sensory teaching can provide building blocks for embodied skill learning for learners of different types, where meaningful experiential learning can enable more holistic learning. Sharing and acting in the community is an interactive activity where one can also learn to act more ethically towards others and the environment