Venäjän puolustusteollisuuden kilpailukyky : heikko mutta vakaa - taloudellinen tunnuslukuanalyysi

Tämä tutkimus käsittelee Venäjän puolustusteollisuuden (OPK) nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä taloudellisesta näkökulmasta. Tavoitteena on analysoida toimialan yritysten toimintaedellytyksiä ja kilpailukykyä. Tutkimuksessa käydään läpi toimialalla erityisesti 2010-luvulla vaikuttaneet yleiset kehityskulut, valtion toteuttama kehityspolitiikka, rakenne- ja rahoitusjärjestelyt sekä valittujen yritysten taloudellinen tila tunnusluku- eli tilinpäätösanalyysin avulla. Tulosten perusteella arvioidaan sektorin edellytyksiä saavuttaa sille asetetut tavoitteet lähitulevaisuudessa. Puolustusteollisuudella on Venäjällä merkittävä asema sekä poliittisesti, sotilaallisesti että taloudellisesti. Neuvostoliiton hajottua ja maan talouden romahdettua ala kriisiytyi. OPK nousi uudelleen merkittävään asemaan 2000-luvun viimeisinä vuosina ja 2010-luvulla sitä on uudelleenjärjestelty voimakkaasti muodostamalla vertikaalisesti integroituja suuria valtion korporaatioita. Samalla sektoria on kehitetty erityisesti valtion varusteluohjelman (GPV) 2020 rahoituksella tavoitteena nostaa nykyaikaisen aseistuksen osuus 70 prosenttiin asevoimien kalustosta vuoteen 2020 mennessä. Tämän lisäksi teollisuudelta vaaditaan merkittävää siviilituotannon osuuden lisäämistä eli diversifiointia. Toimialasta on toivottu uuden innovaatiotalouden moottoria. Yritysten taloudellinen tila näyttää 2010-luvun aikana vakautuneen, vaikka monet korporaatiot kärsivät edelleen heikosta kannattavuudesta ja korkeasta velkaantuneisuudesta. Valtio on pyrkinyt tukemaan toimialaa muun muassa tukiohjelmilla ja velkahelpotuksilla, ja yritykset ovatkin kyenneet ylläpitämään poistoihin nähden korkeaa investointien tasoa. Kokonaisuudessaan teollisuus on pystynyt vastaamaan asevarusteluohjelman osalta asetettuihin tavoitteisiin hyvin, mikä kertoo tuotantokyvyn merkittävästä parantumisesta. Toisaalta koko sektoria vaivaa edelleen korkea riippuvuus valtion budjetista ja vähäinen yksityisten sijoittajien määrä. Yritysten omaehtoiset tutkimus- ja tuotekehitysmenot näyttävät olevan erittäin vähäiset. Lisäksi asteittainen poliittinen eristäyty-minen sekä omavaraisuuteen tähtäävä tuonninkorvauspolitiikka ovat ristiriidassa diversifiointistrategian kanssa. Näin ollen kaupallisesti menestyvän siviilituotannon merkittävä kasvattaminen ei näytä lähivuosina todennäköiseltä.This study examines the current state of the Russian defense industry (OPK) and its prospects from an economic perspective. The aim is to analyze the financial situation and operating conditions of the companies in the industry as well as the state's development policy concerning the OPK, structural and financing arrangements, and the current financial situation of the selected companies. Based on the results, the sector's ability to meet its targets will be assessed. The defense industry plays a significant role in Russia in political, military as well as economic terms. After the collapse of the Soviet Union and the economic crisis that followed, the OPK went into years of decline. However, during the last years of the 21st century, the defense industry re-emerged as a major player. In the 2010s, it has undergone major structural changes due to vertical integrations and the formation of large state corporations. At the same time, the sector has received more financing especially via the State Armaments Program (GPV) 2020, which aims to increase the proportion of modern military equipment used by the armed forces to 70% by 2020. In addition, it is expected that theindustry will increase the share of civilian products significantly. This would allow the industry to operate as an engine of the innovation economy. The economic situation of companies in the defense sectorseems to have stabilized over the 2010s, although many state corporations continue to suffer from poor profitability and high debt. The state has sought to support the industry through various support programs and debt relief, and the companies have been able to maintain a high level of investment relative to depreciation. Overall,the industry has been able to respond well to the targets set in the armaments program, indicating a significant improvement in production capacity.On the other hand, the whole sector is still suffering from a high level of dependence on the state budget and a small number of private investors. The companies' own research and development spending seems to be very low. In addition, the gradual political isolation and the import substitution policy are in conflict with the industry’s diversification strategy. Thus, a significant increase in commercially successful civil productsdoes not seem likelyinthe coming years