Mikä motivoi yrityksiä ottamaan työharjoittelijoita yrityksiinsä : Autoalan toimijoiden näkemyksiä haasteista ja mahdollisuuksista

Tämä opinnäytetyö on tutkimustyö, jossa haetaan myös kehityskohteita. Opinnäytetyössä haluttiin tutkia, mitkä ovat ne motivaatiotekijät, joiden vuoksi yhteistyöyritykset ottavat opiskelijoita harjoitteluun vuosi toisensa jälkeen. Motivaatiotekijöiden lisäksi tutkimuksella haluttiin löytää konkreettisia kehitysehdotuksia harjoittelujaksoille tutkimuksen yhteistyökumppanille Ammattiopisto Spesialle. Toisen asteen ammatilliseen tutkintoon kuuluu keskeisenä osana harjoittelujakso työelämässä. Harjoittelujaksojen tärkeys kokemuksena ja työelämäsääntöihin tutustumisena on muodostunut erittäin oleelliseksi osaksi nuorten matkaa kohti työelämää. Ammatillinen koulutus uudistui ja reformi otettiin käyttöön 1.1.2018. Se toi mukanaan ammatilliselle koulutukselle sekä työelämälle uudet haasteet harjoittelujaksojen suunniteluun ja toteutukseen. Reformi toi samalla myös lisää paineita ja vastuuta työelämälle harjoittelujaksojen ajalle, koska uudistuksessa oli tarkoituksena lisätä harjoittelujaksojen sisältöjä työelämälähtöisemmäksi. Koska yhteistyöyrityksiä on niukasti, harjottelujaksojen onnistuminen sekä sujuvuus on tärkeää ja niihin täytyy panostaa oppilaitosten puolesta. Lisäksi tutkinnon osien liittäminen harjoittelujaksoihin oli yksi uudistuksista. Tämä avasi uusia mahdollisuuksia ammattiopistoille. Tutkimusaineisto kerättiin yksilöhaastatteluilla, teemahaastattelumenetelmällä (23.9-4.10.2019). Haastatteluihin osallistui autoalan toimijoita (N=7). Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Tuloksista saatiin vastaukset opinnäytetyön tutkimuskysymyksiin. Yhteistyöyritykset kertoivat suurimpana motiivina olevan uusien työntekijöiden löytäminen. Autoalan toimijoista suurin osa sanoi hyvistä asentajista olevan suuri pula ja harjoittelujaksojen kautta haluttiin löytää ”helmet”. Harjoittelijoihin käytettiin paljon resursseja uusien työntekijöiden löytämisen toivossa. Muita tuloksista nousseita motiiveja olivat muun muassa yhteiskunnallinen velvollisuus, halu jakaa opittuja taitoja sekä mielenkiinto opiskelijoiden ammattitaitotasoa kohtaan. Harjoittelujaksot olivat menneet pääosin hyvin. Tuloksista löydettiin kuitenkin konkreettisia harjoittelujaksojen kehityskohteita, mihin tulee ammattiopistojen panostaa. Kehityskohteita olivat muun muassa jaksojen valvonta ja rapotointi, harjoittelijoiden ammattitaitotaso, osaamisen arviointiin liittyvät vaikeudet, työelämäsäännöt ja reformin tuomien uudistusten tiedotuksen puute. Harjoittelujaksojen onnistuminen on pitkälti riippuvainen työelämän ja oppilaitosten välisestä tiiviistä yhteistyöstä. Kun työelämäyhteistyö saataisiin paremmaksi, voitaisiin harjoittelijoita laittaa enemmän työelämäjaksoille, mikä taas auttaa harjoittelijoiden opiskeluiden etenemisessä ja sitä kautta valmistumisessa. Työelämäpedagogiikan, työelämäsääntöjen sekä yrittäjyyskasvatuksen rooli on suuri ja tässäkin kohdin yhteistyön tärkeys on erittäin tärkeässä roolissa. Ammattitaitotasoon pitää panostaa ja sitä tulee tarkkailla heti opiskeluiden alkuvaiheessa. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää myös muissa ammattiopistoissa ja muilla aloilla