Sukupuolenkorjausprosessissa olevan transsukupuolisen henkilön ja sairaanhoitajan kohtaaminen : transsukupuolisten kokemuksia hoidosta

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata transsukupuolisten sukupuolenkorjausprosessissa olevien potilaiden ja sairaanhoitajien kohtaamista. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia, toiveita ja odotuksia transsukupuolisilla on sairaanhoitajien kohtaamisesta sukupuolenkorjausprosessin aikana. Tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa siitä, miten transsukupuoliset kokivat sairaanhoitajien ja transsukupuolisten kohtaamisen sukupuolenkorjausprosessin aikana, nostaa esille kohtaamiseen liittyviä epäkohtia ja kehityskohteita, sekä selvittää millaisia valmiuksia sairaanhoitajilla oli kohdata kyseinen potilasryhmä. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä haastattelemalla kahta vapaaehtoista transsukupuolista. Haastateltavia etsittiin Trasek ry:n välittämän haastattelupyynnön avulla Facebookin kautta. Vapaaehtoisista valittiin kaksi transsukupuolista, jotka olivat käyneet sukupuolenkorjausprosessin läpi. Haastatteluissa käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastatteluaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Haastattelujen perusteella transsukupuolisten kokemukset sairaanhoitajien kohtaamisesta sukupuolenkorjausprosessin aikana olivat pääsääntöisesti myönteisiä, mutta kehityskohteita löytyi. Transsukupuoliset olivat kokeneet saamansa hoidon yksilölliseksi ja sairaanhoitajien työtä ohjanneen suvaitsevaisuus ja empaattisuus. He toivoivat ennen kaikkea tulevansa kohdatuksi kokemansa sukupuolen mukaisesti. Sairaanhoitajien antama tuki oli toimenpide- ja hoitokeskeistä. Transsukupuoliset toivoivat enemmän henkistä tukea kohtaamiseen. Sairaanhoitajien kiireen koettiin vaikuttaneen kohtaamiseen ja potilaan asioihin perehtymiseen. Lisäksi transsukupuoliset toivoivat enemmän säännöllisiä tapaamisia sairaanhoitajan kanssa ja sairaanhoitajan isompaa osallisuutta sukupuolenkorjausprosessissa. Opinnäytetyön tulokset perustuvat haastateltujen transsukupuolisten omiin kokemuksiin omasta sukupuolenkorjausprosessistaan. Haastateltujen transsukupuolisten kokemusten perusteella voidaan olettaa, että sairaanhoitajien koulutukseen olisi hyvä lisätä transsukupuolisuutta ja sukupuolivähemmistöjä käsitteleviä opintoja. Opinnot voisivat lisätä sairaanhoitajien valmiuksia kohdata transsukupuolinen potilas.The aim of this thesis was to describe transgender patients’ experiences of meeting with a registered nurse during a gender reassignment process. The purpose was also to discover what wishes and expectations transgender patients had and what they would have improved. Transgenders experiences of meeting with a registered nurse during a gender reassignment process provides valuable information what transgender patients think, what registered nurses should know about this patient group, and how registered nurses are educated about sexual minority. This thesis was executed by interviewing two transgender patients, who had already done the reassignment process. Volunteers for the interview were sought in cooperation with Trasek ry in their Facebook page. The interviews were semi-structured by themes, and the material was analyzed by an inductive qualitative analysis method. The answers show that transgender patients’ experiences were mainly positive, but they also could name some development areas. Transgenders had thought that their care were individual and registered nurses had been empathic and thoughtful. Transgenders wished to be treated by their experienced gender, not by their determined birth gender. They also thought it was important not to address their transgender history, when it was not relevant to the care they were reserving at that moment. They thought registered nurses were sometimes too busy with their work schedule to have been prepared enough for minor operations, or in other encounters with a transgender patient. Transgenders would have liked more regular meetings and encounters with a registered nurse during their gender reassignment process for emotional support. Every transgender patient has a unique gender reassignment process and it varies according to what procedures the patient wants, the results of this thesis are based on the interviewed transgender patients’ experiences of the process. Based on the findings it can be assumed that it would be recommended to add studies about sexual minority to nurse training