We make effort. Pohdintoja feminismistä, yhteenkuuluvuudesta ja harjoittamisesta muotoilun kontekstissa

This master’s thesis is a practice-based design research on personal experiences of practicing feminism collectively in the context of design. It stems from a place in time colored by a societal sense of urgency, value contradictions with practicing as a designer, and not knowing how to negotiate them in practice. The object of study is the practice of a group of five called Designer as Feminist (DaF), which the author herself is part of. The research material consists of the engaged practitioner’s reflections on practicing within a two-year time period in 2017-2018. This thesis is a theoretical work that seeks understanding about the relevance of a personal, politically and researcherly oriented collective practice in design. The research question is two-fold: How can I understand 1) experiences of Designer as Feminist practice and 2) collectivity with a feminist orientation in the context of design? Thus the thesis contemplates on the personal and general meanings and potentials of a collective practice in design. Another objective is to contribute to a general discourse on alignment of values in professional design practice, as well as feminism and collectivity in the field of design. The work also aims illustrate a contemporary example of a collaborative, socially engaged practice in design. The work consists of introduction, presentation of research tools, three chapters of discussion, and conclusion. Chapter one introduces the background, practical research context, aims, as well as research questions and structure of the work. Chapter two presents the research approach, theory 5 and methodology, as well as methods applied in the work. In chapters three to five, answers to the research questions are sought through analyzing experiences of practice. In these chapters reflections on practice are described, juxtaposed with feminist theory from design, architecture, arts and cultural studies, and finally interpreted through the chosen theoretical lenses. Chapter three discusses motivations for Designer as Feminist practice, chapter four explicates collectivity as a form of practice, and chapter five interprets DaF practice in the context of design. Chapter six entails concluding insights, personal thoughts, critical reflection on the process and future directions. The work suggests that experiences of DaF practice indicate a variety of personal, and general meanings for collectivity with a feminist orientation in design. The practice itself is interpreted as feminist efforts, togetherness and practicing. Personally, the practice provides recognition, release and mental resilience, as well as challenges and growth to the practitioners. As activity, it entails relational practice, meaning intentional making of relationships. In general, framing a creative practice this way opens into a discourse about values, norms and practices in design. This prompts contemplation on what processes in design produce: attention to making of relationships renders it as action that not only complements politically oriented collaboration in design, but is a transformative practice in its own right. The outcomes of this practice are relationships.Tämä maisterin opinnäyte tutkii henkilökohtaisia kokemuksia feminismin harjoittamisesta kollektiivisesti muotoilun kontekstissa. Työ sijoittuu ajanhetkeen, jota värittävät yhteiskunnallinen ja ekologinen kuohunta, arvoristiriidat muotoilijan ammatissa sekä epätietoisuus siitä, miten käsitellä näitä kokemuksia käytännössä. Tutkimuskohde on viiden hengen kollektiivinen praktiikka nimeltään Designer as Feminist (DaF), johon kirjoittaja itse kuuluu. Tutkimusmateriaali koostuu mukana olevien suunnittelijoiden reflektioista, jotka koskevat praktiikkaa kahden vuoden ajanjaksolla vuosina 2017-2018. Työ on teoreettinen. Se pyrkii selkeyttämään henkilökohtaisen, poliittisen ja tutkimuksellisen suunnittelupraktiikan merkitystä muotoilun kentällä. Tutkimuskysymys on kaksiosainen: Miten voin ymmärtää 1) kokemuksia Designer as Feminist –praktiikasta ja 2) feministisesti orientoitunutta kollektiivisuutta muotoilun kontekstissa? Opinnäyte siis pohdiskelee suunnittelun kentälle sijoittuvan kollektiivisen praktiikan henkilökohtaisia ja yleisiä merkityksiä ja potentiaaleja. Opinnäyte pyrkii myös ottamaan osaa keskusteluun arvoista ammattimaisessa suunnittelupraktiikassa, sekä diskurssiin feminismistä ja kollektiivisuudesta muotoilun alalla. Lisäksi työ havainnollistaa yhteistyöhön perustuvaa, yhteiskunnallisesti sitoutunutta praktiikkaa muotoilussa. Opinnäyte koostuu johdannosta, tutkimusmenetelmien esittelystä, kolmesta käsittelyluvusta ja yhteenvedosta. Luvussa yksi esitellään työn tausta, tutkimuskonteksti käytännössä, tavoitteet sekä tutkimuskysymykset ja rakenne. Luvussa kaksi esitellään teoria ja metodologia, johon opinnäyte pohjautuu, sekä käytetyt metodit. Luvuissa kolmesta viiteen tutkimuskysymyksiin pyritään vastaamaan analysoimalla käytännön kokemuksia. Näissä luvuissa reflektioita praktiikasta tulkitaan feministisen teorian valossa ja lopulta tulkitaan muotoilun kontekstissa teorioihin nojaten. Luku kolme käsittelee Designer as Feministin vaikuttimia, luku neljä erittelee kollektiivisuutta praktiikan muotona, ja luku viisi tulkitsee praktiikkaa kokonaisuudessaan. Luvussa kuusi tehdään yhteenveto oivalluksista, heränneistä ajatuksista, ja arvioidaan opinnäytettä kriittisesti, sekä hahmotellaan seuraavia askelia aiheen tutkimuksen parissa. Opinnäyte ehdottaa, että kokemukset DaF-praktiikasta valottavat monia feministisesti orientoituneen kollektiivisuuden henkilökohtaisia ja yleisiä merkityksiä muotoilun kontekstissa. Praktiikan ehdotetaan koostuvan feministisistä pyrkimyksistä, yhteenkuuluvuudesta, ja harjoittamisesta/harjoittelusta (eng. practicing). Henkilökohtaisella tasolla se tarjoaa mahdollisuuden tulla tunnustetuksi, kokea helpotusta ja vahvistaa henkistä resilienssiä. Praktiikka myös haastaa ja kasvattaa mukana olevia suunnittelijoita. Toimintana se sisältää suhteita ylläpitäviä toimia, jotka koetaan tarkoituksenmukaisiksi. Yleisemmällä tasolla luovan praktiikan määrittely näin avaa diskurssin muotoiluammatin harjoittamisen arvoista, normeista ja toimista. Suunnittelijoiden välisten suhteiden tarkastelu herättää pohtimaan mitä muotoilun prosessit tuottavat: suhteiden luominen näyttäytyy toimintana, joka ei ainoastaan tue poliittisesti motivoitunutta yhteistyötä, vaan on sellaisenaan muutosvoimaista ammatinharjoittamista. Tällaisen praktiikan tulokset ovat suhteita