Hallintotavan paremmuuden arviointi New Public Management -kirjallisuudessa

Tutkielmani käsittelee New Public Managementiksi nimetyn julkishallinnollisen ajatusmallin käsitystä hyvästä tavasta järjestää julkisen sektorin toimintaa. Aatteen mukaan ottamalla julkisella sektorilla hyväksi havaittuja hallintoon ja johtamiseen liittyviä käytäntöjä käyttöön julkisissa organisaatioissa, voidaan niiden toimintaa tehostaa ja kokonaisvaltaisesti parantaa. Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena. Olen pyrkinyt vastaamaan tutkimuskysymykseeni käsittelemällä aiheeseen liittyvää kirjallisuutta mahdollisimman laajasti keskittyen niin aatteen historiaan ja teoreettiseen sisältöön, kuin sitä tukevaan ja toisaalta kritisoivaan kommentointiin. Tutkielmani taustoitukseksi kuvaan miten NPM-aate sai alkunsa 1970- ja 80-lukujen käytännön julkishallinnollisista uudistuksista, pohjautuen julkisen valinnan ja managerialismin teorioihin. Esittelen, miten ja minkä sisältöisenä New Public Management käsitteellistettiin 90-luvulle tultaessa, jonka jälkeen käyn läpi siihen kohdistettua kritiikkiä tuottaakseni mahdollisimman kattavan kuvan aatteeseen liittyvistä kannoista. Lopuksi keskityn kokoamaan aatteen organisaatiokäsitystä edellä esiteltyjen teemojen pohjalta. Tutkielmani johtopäätös on, että New Public Management antaa julkisen sektorin tarpeisiin liian teknisen käsityksen yleisesti organisaation tavoitteista sen keskittyessä hyvin yksipuolisesti tuotannollisen tehokkuuden tavoitteluun. Tästä seuraa julkiselle organisaatiolle lukuisia haittoja, kuten työntekijöiden motivaation heikkeneminen, ja sen tärkeimpien tavoitteiden hämärtyminen, joista seuraa yleinen palvelun laadun heikkeneminen. Esitän, että ilman muutoksia niin NPM-uudistuksiin liittyvissä ennakkoasetelmissa ja -asenteissa, sekä itse aatteen sisällössä, etenkin sen tavoitteissa, New Public Managementin lupaamat hyödyt jäävät todennäköisesti saavuttamatta