Seniori kollektiivi

This diploma thesis consists of two parts. The underlying focus of the work is senior living. The first part gives a back drop to the theme. The second part consists of a proposal, an elderly co-housing collective in Tampere. The way people have lived next to each other centuries ago gives a background for the modern living arrangements. The institutions and their long corridors became the home for the elderly when the social structure of the society started to change Century ago in the western. The contemporary legislation and institutional living affected various people and minorities throughout different decades. The elderly LGBT today have lived youth in times when being other than heterosexual could send one to a prison or a mental institution. Living and building together gives social support for minorities and economical support for people in pension. The Middle Aged style of living with each other and not with the core family, has become one option of living arrangements for the contemporary adults and elderly people. Otherwise the elderly housing has been trapped between its institutional history and obsession of barrier free and hygiene surroundings. On the other hand with the help of AT, assistive technology, and IoT, Internet of Things, people can lead longer independent life and focus on the senior home design in other architectural matters and qualities. In the technological design process person is not viewed mainly as a medical, but a social being. In addition to this, when the psychological effects of architecture are observed through the neuroscience perspective, the immediate connection between the built environment and emotional environment can be proved more scienti cally. Through the developments of the AT and the proof of neuroscience, the future of the senior housing design could have higher quality. Against this backdrop the main concepts of the proposal are mobility and transparency. The structural mobility enables changes in the oor plans, and in the long term following changes in the whole usage of the building. Circulational mobility enables the dwellers to move vertically and horizontally fair distances inside and outside the building, keeping in mind the dark and cold nordic months and times are spent mostly inside. The pets of the dwellers have been taken into consideration of the circulation and provided with agility. The transparency of the facade, that can be adjusted with curtains, enables views to observe and enjoy the outside life from inside. Also the warm lights from inside lit up the environment in the darkest months of the year and the green houses give a touch of vitality. The public usage of the spaces, sauna, workshops and cafe brings the senior collective to life and also provides extra income. Rather than designing fully barrier free complex, the focus is to maintain mobility with the stairs, in addition to a barrier free option. Most of the materials chosen are not clinical, but robust and aging naturally.Diplomityö koostuu kahdesta osasta. Työn punaisena lankana toimii senioriasuminen. Diplomityön ensimmäinen osa antaa taustaa senioriasumisen historialle, ongelmille ja mahdolliselle tulevaisuudelle. Toinen osa koostuu ehdotelmasta, seniori kollektiivista Tampereelle. Historialliset asumistyylit- ja tavat rakentavat taustaa nykyisille asumisjärjestelyille. Kun yhteiskunnallinen sosiaalinen rakenne alkoi muuttua viime vuosisadan puolessa välissä, institutionaalisista asumismuodoista, sairaaloista ja vanhainkodeista, tuli vaihtoehto ikääntyville perheenjäsenille. Instituutiot ja aikalaislainsäädäntö vaikuttivat monin tavoin vähemmistöihin, muun muassa seksuaalivähemmistöihin. Nykyajan HLBT seniorit useassa läntisessä maassa ovat eläneet aikana jolloin heidän seksuaalisuutensa pidettiin rangaistavana tai mielenterveydellisenä sairautena. Yhdessä asuminen ja rakentaminen antaa sosiaalista ja ekonomista tukea vähävaraisille, niin vähemmistö kuin enemmistö senioreille. Keskiaikainen asumistyyli, joka koostui ydinperheen lisäksi muista henkilöistä, on noussut vaihtoehdoksi myös senioreille. Yleisesti ottaen senioriasuminen tuntuu jääneen historiansa vangiksi, instituutioiden pitkien käytävien ja linoleum-lattioiden välimaastoon, missä tärkeintä on esteettömyys. Toisaalta asennemuutosta avittaa avustavan teknologian ja applikaatioiden kehittyminen. Teknologisessa muutoksessa ja muotoilussa ihmistä ei nähdä medikaalisen, vaan sosiaalisen kehyksen kautta. Sosiaalinen ja psykologinen kehys nousee esiin kun arkkitehtuuria tarkastellaan neurotieteiden perspektiivistä ja sen vaikutusta elämäntasoa laskevana tai nostavana taustatekijänä. Täten arvottava, rakennettu maailma vaikuttaa suoraan myös seniorin psyykeeseen. Tätä taustaa vasten suunnitelman, seniorikollektiivin pääkonseptit ovat liikkuvuus ja läpinäkyvyys. Rakenteellinen liikkuvuus mahdollistaa muutokset asuntojen pohjissa, ja toisaalta mahdollistaa pitkän aikavälin muutokset rakennuksen käyttötarkoituksessa. Rakennuksen avara horisontaalinen, ja vertikaalinen ulottuvuus, sallii laajan kiertokulun niin asukkaille kuin heidän lemmikeilleen. Kasvihuoneet tuovat elinvoimaa sisätiloissa. Julkisivun läpinäkyvyys, jota voi säädellä verhoin, mahdollistaa näkymät ulkomaailmaan ja lähiluontoon. Läpinäkyvyys myös valostuttaa ympäristöä myös pimeiden kuukausien aikana sisältä kajastavalla lämpimällä valolla. Sauna, yhteinen ruokatila ja työtilat ovat mahdollista asettaa julkiseen käyttöön, ja täten tuovat asukkaille lisävarantoja. Tontilla olevat vanhat rakennukset otetaan erinäisiin käyttötarkoituksiin, kuten lampaille ja koirien päivähoitolaksi. Suunnitelman keskiössä ei ole siis esteettömyys, vaan liikkuvuuden ylläpitäminen, mutta suunnittelmassa on myös esteetömät vaihtoehdot. Suurin osa valituista rakennus- ja sisätilojen materiaaleista eivät ole kliinisiä, vaan luonnollisesti muuttuvia ja vanhenevia