Teoriasta todellisuuteen : seurakuntien luottamustoiminnan ideaali ja luottamuselimissä toimineiden käytännön kokemukset

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon luottamushenkilöille tarkoitettua opaskirjallisuutta sekä niitä kokemuksia, joita luottamushenkilöinä toimineilla on seurakunnallisesta päätöksenteosta. Tutkimuksen lähteinä käytetään kolmea luottamushenkilöille tarkoitettua opaskirjaa sekä kahta pro gradu –tutkielmaa ja kahta Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimusta, joissa on selvitetty luottamushenkilöiden kokemuksia. Näitä lähdeaineistoja analysoimalla selvitetään sitä, millaisen kuvan seurakuntien luottamushenkilöille suunnattu kirjallisuus antaa luottamustoiminnasta ja vastaavatko kyselytutkimusten tulokset sitä kuvaa. Tätä vertailua tehdään erityisesti kolmen lähteistä esiin nousevan teeman avulla. Ensimmäinen teema on seurakuntien luottamushenkilöiden ja työntekijöiden välinen yhteistyö. Tulokset kiteytyvät kahteen kuvioon, jotka esittävät ideaalitilannetta ja kyselytutkimusten mukaista todellisuutta pahimmallaan. Ideaalitilassa seurakunnan toimintaa ja sen seurantaa ohjaavat yhdessä kirkkoherra, luottamushenkilöt, talousjohtaja ja muut työntekijät. Luottamushenkilöiden vastauksista käy kuitenkin ilmi, että pahimmillaan he kokevat olevansa täysin erillään toiminnan suunnittelusta ja ohjauksesta. Tällöin toiminnan keskiössä ovat kirkkoherra ja talousjohtaja, minkä lisäksi byrokratia ja epämielekkyyden kokemukset näyttäytyvät vahvasti toiminnan ohjaamista häiritsevinä tekijöinä. Toinen teema on puoluepolitiikan rooli seurakuntien hallinnossa. Kuntien ja seurakuntien hallinnon pitkästä yhteisestä historiasta johtuen poliittinen toiminta on kietoutunut vahvasti osaksi seurakuntavaaleja. Vaikka kyselytutkimuksen vastauksista käy ilmi, että politiikka on luottamushenkilöissä kysymyksiä herättävä aihe, ei siitä opaskirjallisuudessa puhuta juurikaan mitään. Tämä nostaakin esiin kysymyksen siitä, kenen ja mitä intressejä puolueet lopulta seurakuntien hallinnossa ajavat. Kolmas teema on hengellisyyden merkitys luottamustoiminnassa. Luottamushenkilöt edustavat monenlaisia hengellisiä suuntauksia ja kuuluvat moniin herätysliikkeisiin. Opaskirjallisuudessa herätysliikkeistä puhutaan lähinnä yleisellä, eri liikkeitä esittelevällä tasolla. Luottamushenkilöt tekevät kuitenkin päätöksiä siitä, miten seurakuntien talous- ja tilaresursseja jaetaan käytettäviksi. Epäilemättä sillä, mitä hengellistä liikettä luottamushenkilö itse edustaa, on myös vaikutusta siihen, mihin suuntaan hän toivoo seurakunnan toimintaa kehitettävän. On myös oleellista esittää se kysymys, mistä luottamustoimeen valittu henkilö saa riittävän tiedon oman seurakuntansa alueella vaikuttavista herätysliikkeistä, jos hänellä itsellään ei ole mitään aiempaa kokemusta niistä. Kokonaisuutena voidaan todeta, että luottamushenkilöille suunnattu kirjallisuus ja heidän kyselytutkimuksissa antamansa vastaukset eivät anna samanlaista kuvaa luottamuselinten toiminnasta kirkossa. Siihen, millaista seurakunnan luottamushenkilönä on toimia, vaikuttavat erityisesti johtaminen, perehdytyksen laatu, seurakunnan työntekijöiden suhtautuminen sekä se, onko yhteisen identiteetin rakentuminen seurakunnassa onnistunut. Kaikkiaan seurakuntien luottamushenkilötoiminta seisoo monien kehityshaasteiden edessä