Yhteisen komiteatyöskentelyn ensiaskeleet - sotilaiden ja poliitikkojen suunnittelutyö puolustusrevisionissa 1923-1926

Valtioneuvosto ei täysin ymmärtänyt antamansa tehtävän haastavuutta, kun se asetti puolustusrevisionin ja määrätessään siihen yhdessä ensimmäistä kertaa itsenäisyyden historiassa poliitikkoja ja sotilaita suunnittelemaan kokonaisvaltaista puolustusjärjestelmäuudistusta. Työn alkaessa sotilaiden ja poliitikkojen yhteisestä komiteatyöskentelystä oli kovin vähän kokemusta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten puolustusrevisioni valmisteli kaikkinensa yli 1000 sivua laajan mietinnön ja miten komitean työskentelytavat vaikuttivat lopulliseen esitykseen puolustusjärjestelmäuudistuksesta. Tutkielmassa keskitytään komitean työskentelytapoihin sekä siihen, ketkä komitean jäsenistä vaikuttivat osamietintöjen sisältöihin ja aineiston kokoamisessa valmiiksi mietinnöksi. Tutkielman aineisto koostui pääosin Kansallisarkistoon arkistoidusta puolustusrevisionin aineistosta. Tuon aineiston hedelmällisin osuus olivat puolustusrevisionin eri jaostojen kokouspöytäkirjat. Työskentelyyn osallistuneiden yksityiskokoelmat avasivat lisää työn vaiheita sekä eri henkilöiden roolia. Aineistoa lähestyttiin hermeneuttisen tieteenfilosofian kautta: Sen mukaan tutkimustieto muodostuu tekstin tulkinnan ja ymmärtämisen sekä uudelleentulkinnan kautta. Tutkimusmetodina toimi aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja historiatutkimukselle tyypillinen lähdekriittinen tutkimusote. Koska työssä olivat keskiössä komitean jäsenet, se vaati myös henkilöhistoriallista tutkimusotetta. Tutkimuksen perusteella puolustusrevisionin työtä leimasi kompromissihakuisuus ja uhkalähtöisyys sekä vahvojen yksilöiden ja jaostojen vallankäyttö. Revisioni tukeutui voimakkaasti aiempaan työhön maanpuolustuksen kehittämisestä. Tätä aiempaa kehitystyötä oli kuitenkin heikentänyt jatkuvat kiistat sotilaiden ja poliitikkojen kesken ja välillä sekä se, että etenkään poliittisilla puolueilla ei ollut riittävästi asiantuntemusta maanpuolustuksen kehittämiseksi. Revisioni perustettiin tuomaan yhteen tarvittava asiantuntemus sekä luomaan yhteinen näkemys maanpuolustuksen kehittämiseksi. Komitean työtä ohjasivat voimakkaasti sen muutama jäsen, erityisesti puheenjohtaja Eirik Hornborg. Muita vahvoja, joskaan ei Hornborgin veroisia, vaikuttajia olivat jääkärimajurit Armas-Eino Martola ja Leonard Grandell sekä englantilaisen asiantuntijakomissionin puheenjohtaja kenraali Walter Kirke. Yleisemminkin komitean työssä suurimman painoarvon saivat sen sotilasjäsenet sekä ulkopuoliset asiantuntijat. Poliitikkojäsenten suurin merkitys oli päätös jättää suunnittelutyö sotilaille ja ohjeistaa heitä uhkalähtöiseen suunnitteluun - suorituskyvyn merkityksen korostamiseen kustannuksista piittaamatta. Valmistelutyö tapahtui jaostoissa ja osamietintöjen kautta. Näitä mietintöjä käytettiin myös muussa puolustushallinnon suunnittelutyössä ja ne kasvattivat näin merkitystään, vaikka puolustusrevisionin loppumietintöä ei toteutettu sellaisenaan. Samalla revisionin hajautettu työskentelytapa loi mallin myöhemmälle valtionhallinnon komiteatyöskentelylle. Vaikka puolustusrevisionin lopputulos oli melkoinen kompromissi, sen työskentelyn ansiosta poliitikkojen ja sotilaiden näkemykset maanpuolustuksesta lähenivät toisiaan, ja löydettiin yhteinen visio ja tapa työskennellä maanpuolustuksen kehittämiseksi