Äidinkielellä toteutettavan tuokion merkitys lapselle kielikylpyopetuksessa : fenomenografinen tutkimus päiväkodin kasvatushenkilöstön käsityksistä

Pro gradu – tutkielmani tarkoituksena oli selvittää kielikylpyopetuksen parissa työskentelevän kasvatushenkilöstön näkemyksiä äidinkielellä toteutettavan tuokion merkityksestä lapselle. Aineistoni koostuu seitsemän kielikylpyopetuksen parissa toimivan opetus- ja kasvatushenkilön ryhmähaastattelusta, yhden kielikylpyopettajana toimivan syvähaastattelusta sekä näitä haastatteluja täydentävistä; yhdestä sähköpostikirjoitelmasta sekä yhdestä käydystä puhelinkeskustelusta. Pro gradu-tutkielmassa haastatteluun osallistuvien kasvatushenkilöstön käsityksistä muodostuu tutkimuksen päätulos eli vastaus tutkimusprosessin aikana muodostuneeseen kysymykseen, mitä merkitystä on kielikylpyopetuksessa kielen oppimisen varhaisimpina vuosina toteutetulla äidinkielisellä tuokiolla lapsen kokonaisvaltaiselle kasvulle ja kehitykselle. Tämän tutkimuksen valossa äidinkielisellä tuokiolla nähtiin olevan neljä eri funktiota tai tehtävää lapsen kasvun ja kehityksen osa-alueilla ja ne olivat: 1. hyvinvoinnin edistämisen funktio, 2. kielitaidon ja kielen kehittymisen funktio, 3.oman kulttuurin vaalimisen ja välittymisen funktio sekä 4.oman identiteetin rakentumisen funktio. Tutkielman tulosten valossa äidinkielen mukana oleminen kielikylpyohjelmassa vahvistaa lapsen äidinkielen ja vieraan kielen oppimista, kasvattaa lapsen kielitietoisuutta ja vahvistaa omaa kulttuuri-identiteettiä. Äidinkielellä toteuttavalla tuokiolla nähtiin myös olevan merkitystä mm. lasten ryhmäytymistä ja sosiaalistumista edistävänä tekijänä. Laajemmassa merkityksessä äidinkielisellä tuokiolla ymmärrettiin olevan yhteyttä lapsen hyvinvointiin ja minäpystyvyyden kokemukseen eli käsitykseen itsestään oppijana. Äidinkielisen tuokion sisällyttämisen viikoittaiseen kielikylpyohjelmaan uskottiin myös lisäävään arempien lasten rohkeutta itseilmaisuun ja mielipiteiden esittämiseen sekä luovan myönteistä tunneilmapiiriä. Äidinkielellä toteutettavan tuokion avulla varhaiskasvatuksen ja esikoulun opettajien oli myös mahdollista selvittää lapsen yksilöllisiä kielellisiä valmiuksia ja havaita kielen kehityksessä ilmeneviä tuen tarpeita. Tämä auttaa varhaisen tuen järjestämisessä ja auttaa lisäksi opettajia myös suunnittelemaan opetuksen sisältöjä sellaisiksi, että ne paremmin vastaavat yksittäisen lapsen ja lapsiryhmän sen hetkisiin tarpeisiin. Tutkimus esittelee yhden vaihtoehtoisen tavan tukea lapsen äidinkielen taitoja kielikylpyopetuksen varhaisempien vuosien aikana, jossa perinteisesti äidinkielen tukeminen on jätetty kotien tehtäväksi. Tutkimus tuo esille tutkimukseen osallistuneiden, kielikylvyssä työskentelevien varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen henkilöstön käsityksiä, joilla voi olla merkitystä kielikylpyopetuksen toimintakulttuuria ja opetusjärjestelyjä uudistavana tekijänä