Non-governmental organizations as mediators in conflict resolution : NGOs mediating peace in Aceh, Indonesia

Conflicts have always been a part of our world and way of living. States as well as state-centric organizations have traditionally been a thriving force in the field of conflict resolution. This is however ever changing due to the altering nature of conflicts. Since the post-Cold War era, peacemaking has attracted numerous new players to the field and NGOs have had a huge role in this newly formed arena. Conflict resolution aims to tackle the dimension where there is a physical risk that the disputing parties are trying to kill each other and the matter is of life and death. Since the end of Cold War, the world has seen a significant increase in peace agreements. There are different points of views why these peace agreements are considered as useful and after that, which components contribute to making them durable. Mediation is a prime example of a third-party intervention when the disputes want to resolve their conflict. Mediation may come into use when a dispute is prolonged or complex and previous conflict management efforts have reached a bottleneck. It is a mode of negotiation in a situation where the mediator could find a solution that the parties could not reach themselves, without the outside assistance of a third party. Within the mediation, the third-party mediator has a variety of strategies, mechanisms and tactics that may be employed in order to reach a solution to the conflict. During the early 2000s, the concept of disaster diplomacy was invented. The main question in it is that does disaster-related activities induce new diplomatic efforts between disputing parties. This thesis studied mediation as a mode of conflict resolution. It was conducted as a single case study through content analysis. The case in question was the conflict in Aceh province in Indonesia. The disputing parties relied on mediation on two different occasion in order to resolve their centuries-long conflict. Mediation was conducted by two different NGOs. Both reached a peace agreement, but only the latter has produced lasting peace. It was concluded through this research, that this was implied from the fact the other agreement was more precise in its writing. It was found that while in many cases facilitation is a mediation strategy best for lasting results, manipulation might also have its place in the negotiations without destroying the mutual trust between the disputes. Building and maintaining trust was found to be the key element in mediation. Along with this study, it was found that even though the Indian Ocean tsunami on Boxing Day in 2004 did have an effect to the mediation process, the mediation is not to be considered as pure disaster diplomacy, as the mediation efforts had already began before the tsunami hit.Konfliktit ovat aina olleet läsnä maailmassamme. Valtiot ja niiden alaiset järjestöt on perinteisesti nähty konfliktinratkaisijoina. Konfliktien lisääntyvä monimutkaisuus on kuitenkin viime aikoina haastanut tätä näkemystä. Erityisesti kylmän sodan päättymisen jälkeen alalle on tullut erityisesti myös kansalaisjärjestöjä, jotka eivät ole riippuvaisia valtioista. Konfliktinratkaisun tavoitteena on ratkaista tilanteita, joissa vaarana on osapuolten fyysinen väkivalta kuolemantapauksiin asti. Konfliktinratkaisun välineenä rauhansopimukset ovat lisääntyneet todella paljon. Tällaisten sopimusten käytöstä ja niiden tarkoituksesta on esitetty monia mielipiteitä, sekä siitä millainen on onnistunut rauhansopimus. Rauhanvälitys on mainio esimerkki kolmannen osapuolen järjestämästä konfliktinratkaisusta, välittäjiä käytetään etenkin silloin, kun kyseessä on pitkittynyt ja monimutkainen konflikti. Välityksessä pyritään löytämän välittäjän johdolla sellaisia ratkaisuja, joihin osapuolet eivät pääsisi ilman ulkopuolista apua. Rauhanvälittäjällä on käytettävissään erilaisia strategioista, mekanismeja ja taktiikoita. 2000- luvun alussa kehittyi katastrofidiplomatia käsite. Siinä ydinkysymyksenä on se, käynnistikö katastrofista johtuneet tapahtumat uusia diplomaattisia yrityksiä konfliktien ratkaisemiseksi. Tämä tutkielma tutki rauhanvälitystä konfliktinratkaisun keinona. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena ja sisältöanalyysin kautta. Tutkielman esimerkkitapauksena oli Acehin maakunnan vuosikymmeniä jatkunut konflikti Indonesiassa. Konfliktin osapuolet turvautuivat rauhanvälittäjien apuun kahtena eri ajankohtana, ja näissä välityksissä käytettiin kahta eri kansalaisjärjestöä. Molemmat välittäjät onnistuivat päättämään neuvottelut rauhansopimukseen, mutta vain toinen niistä on onnistunut luomaan pitkäkestoisia vaikutuksia. Tutkimuksen avulla havaittiin, että vaikka neuvottelujen fasilitointi on monesti toimivin neuvottelustrategia, on myös manipuloinnilla paikkansa ja aikansa ilman, että se rikkoo luottamusta välityksen osapuolten välillä. Luottamus ja sen rakentaminen nousivat toistuvasti tutkimuksessa esiin ja sen tärkeyttä ei voi vähätellä tutkimuksen tuloksien yhteydessä. Tutkimuksessa havaittiin myös, että rauhansopimuksella on suuremmat mahdollisuudet luoda kestäviä tuloksia, jos ne ovat mahdollisimman yksityiskohtaisia. Tämän tutkimuksen myötä havainnoitiin myös, että vaikka tapaninpäivän tsunamilla 2004 oli merkittävä vaikutus jälkimmäiseen rauhanvälitysprosessiin, ei se kuitenkaan ollut ratkaisevana tekijänä välityksen onnistumisessa