Tasa-arvolain vaikutus kunnallisen viranhaltijan virantäyttömenettelyyn

Segregaatio eli sukupuolen mukainen eriyttäminen ja erillään pitäminen on keskeinen mekanismi, jolla tuotetaan sukupuolten välistä eriarvoisuutta yhteiskunnassa. Tällä tarkoitetaan sitä, että työt, toiminnot ja ominaisuudet jaetaan toisaalta naisille ja toisaalta miehille kuuluviin ja sopiviin. Suomalaisissa työpaikoissa ongelmana ovat useimmiten eriarvoistavat käytännöt, joten keskeisin haaste tasa-arvolle ei ole suinkaan tietoinen sukupuoleen perustuva syrjintä. Arkipäivän ajattelua ja toimintaa ohjailevat vakiintuneet ajattelu- ja toimintatavat naisten ja miesten taidoista. Työpaikoilla ymmärretäänkin eriarvoisuus useimmiten vasta yksittäisten esiin tulleiden syrjintä tai muiden tilanteiden kautta. Tutkielma käsittelee tasa-arvolain vaikutusta kunnallisen viranhaltijan virantäyttömenettelyyn. Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986) ja etenkin sen 8.1 § on keskeisessä asemassa koko tutkielman ajan. Kyseinen pykälä sisältää työelämän syrjintäsäännökset, työnantajan menettelyt, joita on pidettävä syrjintänä. Lisäksi tasa-arvolain syrjinnän yleiskiellon 7 §:n välitön ja välillinen syrjintä huomioidaan virantäyttömenettelyn aikana. Virantäyttöön liittyvistä asioista on säädelty melko vähän laissa kunnallisesta viranhaltijasta (304/2003), joten tarkastelu ulottuu myös muihin tutkielman kannalta tärkeisiin säädöksiin. Tukea on haettu esimerkiksi Suomen perustuslaista (731/1999) sekä EU-oikeudesta, jolla on ollut merkittävä vaikutus työelämän tasa-arvo ja syrjintäsäännöksiin. Tutkielmani on julkisoikeudellinen tutkimus ja pääsääntöisesti työssäni käsitellään hallinto-oikeuden ja sen alla erityishallinto-oikeuden alaan kuuluvia kysymyksiä. Mukana on myös perus- ja ihmisoikeuden piiriin ja erityisesti ihmisoikeuksiin kuuluvia asioita. Tutkielman metodi on oikeusdogmatiikka eli lainoppi. Oikeuslähteet painottuvat lainsäädäntöön sekä lain esitöihin. Oikeustapauksilla ja oikeuskirjallisuudella on selittävä ja selventävä asema työssäni. Tasa-arvolaki velvoittaa toimimaan siten, että sekä naiset että miehet hakeutuisivat avoinna oleviin tehtäviin. Vaatimukset, jotka asetetaan uusille työntekijöille, eivät saa suosia ainoastaan toista sukupuolta. Myös valintaperusteiden tulee soveltua niin naisille kuin miehillekin. Ilmoittelussa naisia tulee kannustaa hakeutumaan perinteisesti miesvaltaisiin tehtäviin ja miehiä naisvaltaisiin. Erityisesti naisten aseman parantamiseksi työelämässä säädetty tasa-arvolaki on vuosien saatossa auttanut naisia, mutta myös miehiä tilanteissa, joissa on syytä olettaa sukupuoleen perustuvan syrjinnän tapahtuneen. Käsitys siitä, että sukupuolten tasa-arvo olisi jo niin pitkällä, ettei sen hyväksi tarvitse tehdä enää mitään, tai ajatus, jonka mukaan kerran saavutettua tasa-arvoa ei tarvitse pitää yllä, vaan se säilyy ilman erillisiä toimenpiteitä, on kuitenkin väärä. Työelämässä on vielä paljon tehtävissä, jotta voitaisiin sanoa sukupuolten tasa-arvon toteutuneen. Myöskään naisen euro ei ole tänä päivänäkään sama, kuin miehen euro.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format