Vuorovaikutuksessa vauvasimulaattorin kanssa: Äitien ja lapsettomien naisten oksitosiini- ja testosteronireaktiivisuus simuloidussa vuorovaikutustilanteessa

Vanhemmuuteen siirtymän aikana tapahtuu muutoksia aivojen rakenteissa ja toiminnallisuudessa sekä myös hormonitoiminnassa. Näiden muutosten ajoittumista ja laatua on tutkittu vielä vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vanhemmuuden hormonitoimintaa vertailemalla pienten vauvojen äitien ja lapsettomien naisten välisiä eroja sylkinäytteen sisältämissä hormonitasoissa ja –reaktiivisuudessa, kun he olivat vuorovaikutuksessa ns. vauvasimulaattorin kanssa. Hormonireaktiivisuudella tarkoitetaan hormonitasojen muutosta jonkin tapahtuman, kuten vuorovaikutuksen yhteydessä. Tutkimuksen kiinnostuksen kohteina olivat neuropeptidi oksitosiini ja sukupuolihormoni testosteroni. Oksitosiinin on osoitettu olevan yhteydessä niin vanhemman ja lapsen väliseen kuin pariskunnan keskinäiseen kiintymykseen. Lisäksi oksitosiini on olennainen hormoni synnytyksen käynnistymisessä ja imetyksen onnistumisessa. Oksitosiinin ja vanhemmuuden monien yhteyksien vuoksi on oletettavaa, että sillä on tärkeä merkitys myös lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutustilanteessa. Testosteronin puolestaan on havaittu olevan yhteydessä aggressiivisuuteen sekä dominoivuuteen ja lisäksi käänteisesti vauvan signaalien havaitsemiseen, parisuhteen laatuun ja hoivakäyttäytymiseen. Aiemmissa tutkimuksissa on esitetty, että testosteronitasojen lasku tukee osaltaan vanhemman hoivakäyttäytymistä. Testosteronitutkimus on keskittynyt pääasiassa miehiin, minkä vuoksi sen toimintaa on tärkeää tarkastella myös naisilla. Tutkimukseen osallistui yhteensä 54 ensimmäisen lapsensa saanutta äitiä ja 63 parisuhteessa elävää lapsetonta naista. Äitien vauvat olivat tutkimushetkellä keskimäärin 7 kuukauden ikäisiä. Tutkimuksessa hyödynnettiin vauvasimulaattoria, jonka kanssa osallistujat olivat tavanomaisessa vuorovaikutustilanteessa noin kuusi minuuttia. Vauvasimulaattori oli noin 4 – 6 kuukauden ikäisen vauvan kokoinen ja painoinen nukke, joka äänteli oikean vauvan tavoin. Osallistujilta kerättiin kaksi sylkinäytettä hormonireaktiivisuuden määrittämiseksi: yksi ennen vauvasimulaattoritilannetta ja toinen tilanteen jälkeen. Sylkinäytteiden hormonipitoisuudet määritettiin käyttäen ELISA- ja EIA- menetelmiä. Hormonireaktiivisuutta analysoitiin vertaamalla tilannetta edeltävää hormonien perustasoa tilanteen jälkeiseen hormonitasoon toistomittausten varianssianalyysilla. Lisäksi tarkasteltiin hormonitasojen korrelatiivisia yhteyksiä toisiinsa sekä tärkeimpiin taustamuuttujiin, kuten osallistujien ikään ja parisuhteen pituuteen. Oksitosiinin osalta ilmeni yhdysvaikutus äitiyden ja mittauskertojen välillä, mikä tarkoittaa, että äitien ja lapsettomien naisten oksitosiinireaktiivisuudet erosivat toisistaan. Jatkotarkastelu osoitti, että lapsettomien naisten oksitosiinitasot nousivat vauvasimulaattoritilanteen aikana, kun taas äitien oksitosiinitasot laskivat. Testosteronitasoissa ei havaittu muutoksia tilanteen aikana, eikä eroja ryhmien välillä. Molemmissa ryhmissä testosteronireaktiivisuus oli laskusuuntaista, mutta ei tilastollisesti merkitsevää. Lisäksi oksitosiinin perustaso oli yhteydessä testosteronireaktiivisuuteen ja testosteronin perustaso oli käänteisesti yhteydessä oksitosiinireaktiivisuuteen. Osallistujien raportoimat positiiviset tuntemukset lisääntyivät vauvasimulaattoritilanteen aikana. Oksitosiinireaktiivisuuden osalta nyt saadut tulokset ovat ensimmäiset laatuaan. Lapsettomien naisten oksitosiinitason nousu vauvasimulaattoritilanteen jälkeen voi viitata siihen, että vuorovaikutus vauvasimulaattorin kanssa koetaan lapsettomien naisten ryhmässä eri tavoin palkitsevana, kuin äitien ryhmässä. Äidit voivat verrata vuorovaikutusta vauvasimulaattorin kanssa omaan vauvaansa. Oksitosiinin analysointiin sylkinäytteestä liittyy epävarmuutta, minkä vuoksi sen käyttö tutkimustarkoituksessa on ollut vähäistä. Testosteronin osalta tulokset ovat samansuuntaisia aiemman tutkimuksen kanssa, mutta ilmiö ei tullut tässä tutkimuksessa yhtä voimakkaasti esiin. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että testosteronitasot ovat naisilla yleensä laskusuuntaiset vauvan kanssa vuorovaikutuksessa ollessa, mikä tukee aiempaa teoriaa testosteronitasojen vaihtelusta elämänvaiheiden yhteydessä. Hormonitasojen yhteyksiä vanhemmuuden sensitiivisyyteen tulee kartoittaa tarkemmin jatkossa, jotta voidaan suunnitella sensitiivisyyttä tukevia interventioita jo perheen perustamisen suunnittelun ja raskauden ajankohtiin