Varhaiskasvatuksen aluejohtajien työhyvinvoinnin rakentuminen

Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatuksen aluejohtajien kokemuksia heidän työhyvinvoinnistaan sekä työn voimavaratekijöistä. Tutkin varhaiskasvatuksen aluejohtajien työhyvinvointia, sillä johtajien työhyvinvoinnilla uskotaan olevan suuri merkitys myös siihen millaiseksi heidän alaisensa kokevat oman työhyvinvointinsa. Johtajat toimivat esimerkkinä sekä suunnannäyttäjinä alaisilleen, johtajan voidessa hyvin näyttäytyy tämä usein myös henkilöstön työhyvinvoinnissa. Pyrin saamaan selville asioita joilla on erityisesti merkitystä aluejohtajien työhyvinvoinnin kokemukseen ja jotka edistävät ja ylläpitävät heidän työhyvinvointiaan. Tutkin tätä kahden tutkimuskysymyksen avulla, ensimmäinen tutkimuskysymykseni selvitti mitä asioita varhaiskasvatuksen aluejohtajat erityisesti nostavat esiin työhyvinvointiin liittyen, toisella tutkimuskysymyksellä pyrin saamaan selville, mitä tekijöitä varhaiskasvatuksen aluejohtajat erityisesti kokevat työn voimavaroiksi. Tutkimukseni on kvalitatiivinen tutkimus ja aineisto on kerätty tekemällä teemahaastattelut kuudelle varhaiskasvatuksen aluejohtajalle. Kolme aluejohtajista on pienemmästä kaupungista ja kolme suuremmasta. Analyysimenetelmänä käytin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia koska se sopii parhaiten aluejohtajien henkilökohtaisen työhyvinvoinnin kokemuksen sekä työn voimavarojen selvittämiseen. Tutkimus on laadittu käyttäen apuna Marja-Liisa Mankan (2011) laatimaa kokonaisvaltaisen työhyvinvoinnin mallia. Malli auttaa huomioimaan laajasti monia työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Mallissa on viisi osa-aluetta, joilla kaikilla on merkittävä vaikutus työhyvinvoinnin rakentumiseen sekä siihen millaiseksi yksilö työhyvinvointinsa kokee. Mallin osa-alueet ovat organisaatio, yksilö, työ, johtaminen ja työyhteisö näillä kaikilla osa-alueilla osoittautui olevan myös tässä tutkimuksessa merkittävä rooli. Johtajuus sijoittui useampiin osa-alueisiin ja siksi siitä ei tulososuuteen ole laadittu omaa lukua. Tutkimukseni tuloksissa esiin nousi useampia erilaisia tekijöitä joita voi jakaa koskemaan erityisesti jotakin näistä viidestä osa-alueesta. Analysoidessani tuloksia havaitsin, että johtamisen lisäksi osaa saaduista tuloksista olisi voinut sijoittaa koskemaan useampaa edellä mainittua osa-aluetta, jaottelin tulokset kuitenkin sen mukaan mihin osa-alueeseen ne eniten sijoittuivat. Tulokset osoittivat myös, että jollakin osa-alueella olevat puutteet usein myös heijastuvat useampaan osa-alueeseen. Tutkimukseni päätulokseksi nousi yksilön oma vastuu omasta ja muiden työhyvinvoinnista. Haastateltavat kokivat, että heillä itsellään on suuri vastuu omasta työhyvinvoinnistaan. Tärkeänä nostettiin yksilön taito johtaa itseään, korkea motivaatio sekä vapaa-ajan ja työn tasapaino. Työyhteisö nostettiin esiin erityisen merkittävänä voimavarana kaikissa haastatteluissa, työyhteisöllä tarkoitettiin lähityöyhteisöä, alaisia ja laajoja työskentelyverkostoja. Aluejohtajilla oli organisaation puolesta tukenaan myös laajasti eri alojen asiantuntijoita. Työn merkitykselliseksi kokemisen tärkeys tuli kaikissa haastatteluissa esiin työhyvinvoinnista puhuttaessa. Työn hallinta ja haasteet koettiin tärkeinä, haasteiden ei kutienkaan haluttu olevan jatkuvia vaan ajoittaisia jolloin niiden koettiin vahvistavan motivaatiota ja työn imua. Fyysinen työympäristö nostettiin myös useassa haastattelussa esiin, muun muassa työpaikan sijainti, mahdollisuudet taukojumppaan sekä tilojen toimivuus koettiin tärkeiksi. Mahdollisuus vaikuttaa työhönsä sekä organisaation koulutusmyönteisyys nähtiin työhyvinvointia ylläpitävänä ja lisäävänä. Tulokset osoittavat, että työhyvinvoinnin parantamiseksi ja ylläpitämiseksi ei vaadita välttämättä aina niin suuria muutoksia ja tekoja. Kukaan ei pysty yksin vastaamaan muiden työhyvinvoinnista, vaan työhyvinvoinnin kehittämiseen ja ylläpitoon tulee sitoutua niin organisaation, johtajien kuin työyhteisön. Mitä paremmin yksilö tuntee itsensä ja osaa hakeutua alalle jonka kokee itselle merkitykselliseksi ja motivoivaksi, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hänen kokemuksensa omasta työhyvivoinnistaan on myös hyvä