Ikääntyneiden yksinäisyys ja sen yhteys terveyspalveluiden käyttökokemukseen

Tässä tutkielmassa tavoitteena on tuottaa tietoa tilastollisten menetelmien avulla juuri eläkeiän ohittaneiden ikääntyneiden yksinäisyydestä, sen taustatekijöistä ja terveyspalveluiden käytöstä sekä käyttökokemuksesta. Teemoja yhdistävänä tekijänä tutkielmassa asetetaan hypoteesi, jonka mukaan yksinäisyydellä on yhteys terveyspalvelun käyttökokemukseen. Yksinäisyydelle harvemmin löytyy mitään yhtä selittävää tekijää tai syytä, vaan se kietoutuu osaksi elämänkulkua. Leskeytyminen ja sitä kautta yksin asuminen, pienituloisuus ja heikko terveydentila toistuvat aikaisemmissa tutkimuksissa selkeinä yksinäisyyden taustatekijöinä. Asumisseuran, taloudellisen tilanteen ja terveydentilan yhteyttä yksinäisyyteen ja terveyspalveluiden käyttökokemukseen tutkitaan myös tässä tutkimuksessa. Tutkimuksessa aineistona käytetään Ikihyvä Päijät-Häme -seurantatutkimuksen yhteydessä kerättyä Vanttera-tutkimuksen aineistoa, jossa 1946–1950 -syntyneiltä on kysytty muiden muassa heidän sosiaalisesta ja taloudellisesta hyvinvoinnistaan sekä julkisten ja yksityisten terveyspalveluiden käyttämisestä. Tilastollisen tutkimuksen analyysimenetelminä on käytetty ristiintaulukointia ja logistista regressioanalyysia. Tutkitussa aineistossa vajaa viidennes koki yksinäisyyttä. Puolisonsa kanssa yhdessä asuvat kokivat yksinäisyyttä selkeästi vähemmän kuin yksin tai muiden ihmisten kanssa asuvat. Heikko terveydentila ja pienituloisuus puolestaan kasvattavat yksinäisyyden kokemisen todennäköisyyttä tilastollisesti merkitsevästi. Logistisen regressiomallin mukaan yksin tai muiden kuin oman puolison kanssa asuminen sekä vähäinen ystävien määrä selittävät yksinäisyyttä parhaiten. Jos vastaaja kertoi, että hänellä ei ole useampaa ystävää, niin riski yksinäisyyden kokemiselle yli nelinkertaistui. Niillä ikääntyneillä, jotka eivät asu puolisonsa kanssa, riski kokea yksinäisyyttä puolestaan yli kolminkertaistui. Tutkitussa aineistossa yli kaksi kolmesta ikääntyneestä arvioi terveytensä hyväksi tai melko hyväksi, mikä on suurempi osuus kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Noin neljä viidestä ikääntyneestä ilmoitti käyvänsä tavallisimmin terveyskeskuslääkärillä. Yksityisiä lääkäripalveluita käyttää vajaa viidennes vastaajista. Lähes 90 prosenttia vastanneista olivat tyytyväisiä terveyskeskuslääkärin vastaanottokäyntiin kaikilla kolmella tutkimuksessa arvioidulla osa-alueella. Yksinäisyydellä ei ollut tutkimuksen mukaan tilastollisesti merkitsevää yhteyttä terveyspalvelun käyttökokemukseen, mutta tätä olisi jatkossa tärkeää tutkia suuremmalla otoskoolla, sillä vastausten lukumäärä marginaaliryhmissä oli pieni. Yksinäisyyden taustatekijöistä parhaiten julkisen terveyspalvelun käyttökokemusta hoidon ja avun saamisen osalta selitti vastaajan arvio omasta terveydestä. Myös vastaajan taloudellinen tilanne selitti kokemusta avunsaamisesta sekä terveyskeskus- että yksityisen lääkärin antaman hoidon osalta