Kartoitustyön hyödyntäminen luonnon- ja kulttuuriympäristökohteissa

Tämä insinöörityö käsittelee mittaustekniikan avulla tuotetun kartoitusaineiston hyödyntämistä suunnittelutöissä, jotka kohdistuvat luonnonsuojelu- ja kulttuuriympäristöalueisiin. Tutkimustyön tarkoituksena oli nostaa esille käytännön työn ja lähdeaineiston vertailun avulla toimenpiteitä, joilla voidaan parantaa työskentelyä suojelukohteissa vahingoittamatta näihin kohdistuvia arvoja ja samalla tutkia, minkälainen lähdeaineisto työkohteesta ohjaisi kartoitustyötä tehokkaasti. Tutkimustyössä tarkasteltiin tapausesimerkkinä Tuusulan kunnan yhdyskuntatekniikan mittauspalveluiden työkohdetta Tuusulan Halosenniemen luonnonsuojelualueella. Mittaustyössä kartoitettiin alueen puusto ja polkuverkosto karttakuvaksi, jota hyödynnettiin alueen käyttö- ja hoitosuunnitelman laatimisessa. Suunnittelun on tarkoitus kehittää alueen uudistusmahdollisuuksia museotoimintaa ajatellen. Maastotyön ohella tutkimustyössä tutkittiin arvolähtökohtia, jotka kohdistuvat luonnonsuojelu- ja kulttuurikohteisiin. Halosenniemen aiempien selvitysten, lainsäädännön sekä eri valtion virastojen ohjeiden avulla syntyi kuva siitä, kuinka tämänkaltaisissa kohteissa tulisi työskennellä. Vertailuesimerkkeinä toimivat samankaltaiset suunnittelukohteet sekä muut maastomittauksiin kohdistuvat työohjeet. Lähdeaineiston kartoituksessa nousi esiin joitakin aineistoja, joita eri valtion virastot ja tutkimuslaitokset tarjoavat. Käytännön työssä ongelmaksi muodostui kuitenkin lähtöaineiston puute, josta suojelukohteen arvoja olisi voinut selventää. Muun muassa Halosenniemeen kohdistuvaa luonnonsuojelupäätöstä ei esitetty työntekijälle, joten työmenetelmien valinnassa ei saatu riittävää varmuutta siihen, kuinka eri työmenetelmät vaikuttavat ympäristöön, eikä työntekijällä ollut ennen työn aloittamista tietoa alueen tekijöistä, jotka voisivat tulla ongelmallisiksi työn edetessä. Tämän insinöörityön tuloksena syntyi ohjeet siitä, kuinka suojelukohteissa tehtyjä maanmittausteknillisiä töitä voisi kehittää. Ohjeissa korostetaan lähtöaineiston selvittämistä eri keinoin, suunnittelijan ja kartoittajan välistä yhteistyötä sekä yhtenäisen ja informatiivisen aineiston luovuttamista.This thesis aimed at studying the use of cartographic material produced with surveying in the planning of nature reserves and cultural areas. The goal was to emphasize procedures for the improvement of the quality of land surveying and development of working methods in this type of preserved areas that do not damage their values. The project was done by comparing practical work and source material. The aim was also to establish what kind of information about nature reserve areas and listed buildings would guide the surveying work effectively. The final year project comprised both practical and theoretical data collection. The practical field work consisted of the cartographic measurement of a nature reserve area, and the theoretical data was collected from Finnish legislation on land use planning. Previous quality assurance instructions were also included. Diverse legislation and guidance in measurement work formed a comparable theory base to compare the viewpoints and problems that came up in the practical measurements. By comparing the viewpoints of legislation and field work, it was possible to suggest guidelines for improving the working methods and contents in cartographic measurement. The importance of providing previous material on legislation and studies was seen as paramount. The results also show that supportive material on the circumstances of an area must be shown to the surveyors for them to truly understand the values on the area