Vaikenemisen laki - Miksi metsästysrikokset eivät tule viranomaisten tietoon?

Tässä opinnäytetyössä tutkitaan sitä, miksi metsästysrikoksista arviolta vain noin 10% tulee valvovan viranomaisen tietoon. Tämän lisäksi opinnäytetyössä tutkitaan metsästysrikollisuuteen usein yhdistettävän termin ”vaikenemisen laki” olemassa oloa ja todenperäisyyttä. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä on käytetty kvalitatiivista tutkimusmenetelmää, joka pohjautuu kirjallisiin lähteisiin sekä haastatteluihin. Tutkimusta varten on haastateltu viittä eri metsästykseen liittyvää asiantuntijatahoa Kainuun ja Pohjois-Savon alueilta. Haastattelumenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua haastattelua. Haastatteluiden lisäksi teoriapohjana ja haastatteluissa saadun tiedon tukena on käytetty kattavasti lakilähteinä metsästyslakia, rikoslakia ja hallituksen esityksiä sekä muina lähteinä monipuolisesti erilaisia metsästykseen ja tutkimusmenetelmiin liittyviä julkaisuja, artikkeleita, tiedotteita ja kirjallisuutta. Tutkimuksen tuloksena voidaan päätellä, että metsästysrikoksien piilorikollisuuteen liittyy useita eri tekijöitä. Merkittävimpinä seikkoina metsästysrikoksen syntymiselle voidaan pitää metsästäjän asennetta. Tutkimus osoittaa, että metsästysrikoksen ilmoittamatta jättämiseen liittyy vahvasti yhä vaikenemisen laki, pelon ilmapiiri sekä metsästysrikokseen syyllistyneiden sisäpiirin pienuus. Näiden seikkojen lisäksi syitä siihen, että metsästysrikokset eivät tule viranomaisten tietoon, on muun muassa merkittävät alueelliset erot, valvontaan liittyvät haasteet, valvonnan vähäisyys, laajat metsäalueet sekä ilmoituskanavien heikko tuntemus tai niiden puute. Metsästysrikosten ilmituloa merkittävästi parantavina asioina voidaan tutkimuksen perusteella pitää valvonnan tehostamista, aktiivista tiedottamista sekä nimettömien ilmiantokanavien lisäämistä