Ikäihmisen yksinäisyys

Opinnäytetyöni tarkoituksena oli tutkia ja selvittää ikäihmisten kokemaa yksinäisyyttä, yksinäisyyden merkitystä ja siihen liittyviä tunteita. Lisäksi selvitin yksinäisyyteen vaikuttavia sekä yksinäisyyttä helpottavia tekijöitä. Opinnäytetyöni oli laadullinen tutkimus ja tutkimusmenetelmäksi valitsin teemahaastattelun. Haastattelin yhteensä kuusi yli 75-vuotiasta ikäihmistä. Kaikki haastateltavat asuivat yksin mutta muuten heidän elämäntarinansa olivat hyvin erilaisia. Ikäihmisen yksinäisyys on ollut esillä julkisessa keskustelussa. Ikäihmisten määrän lisääntyminen tulevaisuudessa tuo haasteita löytää yksinäisyyttä kokevat sekä löytää keinoja yksinäisyyden vähentämiseksi. Yksinäisyys on hyvin henkilökohtainen tunne. Yksinäisyyden kokemiselle on monia eri syitä ja yksinäisyyttä voidaan selittää useiden eri teorioiden pohjalta. Myös ikäihmisen toimintakyvyllä on vaikutus yksinäisyyden kokemiselle. Ikääntymistä voidaan pitää myös yhtenä ihmisen elämään kuuluvana kehityskriisinä. Yksinäisyys näyttäytyy hyvin monimuotoisena ja yksinäisyys kuvataan useimmiten negatiivisena tunteena ja kokemuksena. Yksinäinen ihminen voi tuntea kipua, surua, läheisyyden puutetta, tyhjyyttä tai tarpeettomuuden tunnetta. Yksinäisyys ei ole sama asia kuin yksinolo eikä yksinäisyys ole riippuvainen ihmisen yksinolosta tai siitä, kuinka paljon hänellä on ihmisiä ympärillään. Yksinolo näyttäytyy myös positiivisena asiana ja toivottuna tilana. Itse vapaaehtoisesti valittu yksinolo koetaan myös vapauden tunteena. Ikä sinänsä ei aiheuta yksinäisyyttä. Eri elämänvaiheissa koetut muutokset voivat altistaa yksinäisyyden kokemiselle. Ihmisen yksinäisyys ja yksinolo kokemuksena sekä ihmisen ikääntymiseen liittyvät tekijät ovat kiinnostaneet minua pitkään. Opinnäytetyössäni halusin yhdistää nämä kaksi näkökulmaa ja tutkia teemoja tarkemmin. Aiheena yksinäisyys on tärkeä myös yhteiskunnallisesti. Tutkimuksestani nousi esille useita yksinäisyyttä aiheuttavia tekijöitä ja yksinäisyyttä tai yksinoloa kuvaavia tunteita. Yksinäisyyden tunnetta voidaan helpottaa muun muassa konkreettisella toiminnalla, sosiaalisella kanssakäymisellä ja hyväksymällä elämässä tapahtuneet muutokset osana elämänkulkua.The purpose of my thesis was to study and find out about the loneliness, the importance of loneliness and related emotions experienced by the elderly. In addition, I studied the factors that affect loneliness and facilitate loneliness. My thesis was a qualitative research and as a research method I chose to use the theme interview. I interviewed a total of six persons over 75-years-olds. All interviewees lived alone but their life stories were very different. The loneliness of the elderly has been a subject of public debate. The increasing number of elderly people in the future brings challenges in finding those who suffer from loneliness and finding ways to reduce loneliness. Loneliness is a very personal feeling. There are many different reasons for loneliness and loneliness can be explained by various theories. In addition, the functional ability of an elderly person affects loneliness. Aging can also be seen as one of the developmental crises in human life. Loneliness is very diverse and loneliness is usually described as a negative feeling and experience. A lonely person can feel pain, sadness, the lack of intimacy, emptiness or a sense of needlessness. Loneliness is not the same thing as being alone. Loneliness does not depend on the individual´s existence or how much he or she has people around him or her. Being alone is also perceived as a feeling of freedom. Age itself does not cause loneliness. Changes experienced at different stages of life can expose one to loneliness. Human loneliness and being alone as well as the factors associated with human aging have long attracted me. In my thesis I wanted to combine these two perspectives and explore the themes in more detail. The topic of loneliness is also important for society. My research revealed factors that cause feeling of loneliness and loneliness or being alone. The feeling of loneliness can be facilitated, among other things, by concrete action, social interaction and by accepting changes in life as part of the course of life