Rajavartioston rikostiedustelun oikeudelliset periaatteet

Euroopan unionin ja Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut paljon ulkoisten tekijöiden takia, jonka vuoksi viranomaisten toimivalta ehkäistä rikollisuutta on ollut esillä päätöksentekoelimissä. Laki rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa (108/2018) astui voimaan 1.4.2018, jonka lisäksi Rajavartiolaitoksen rikostorjunnasta säädetään useissa muissa yleis- ja erityislaeissa. Rikostiedustelu on yksi rikostorjunnan osa-alue, mutta sitä ei erikseen ole laissa säädetty viranomaisten tehtäväksi, ja sitä toteutetaan rikostorjuntatoimivallalla. Rikostiedustelulla tarkoitetaan tutkimuksessa rikoksen estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi tehtävää luonteeltaan salaista tiedonhankintaa ja tietojen käsittelyä. Tutkimuksen tehtävänä oli kartoittaa rajavartioston rikostiedustelun oikeudelliset perusteet. Tutkimus oli lainopillinen ja sen kohteena oli voimassa oleva oikeus. Tutkimusmenetelmänä käytettiin systematisointia ja tulkintaa. Systematisoinnilla hajanainen lakiaineisto koottiin johdonmukaiseksi ja selkeäksi kokonaisuudeksi. Tulkitsemalla systematisoidun lain sisältö selvitettiin hyödyntämällä muita oikeuslähteitä. Tutkimuksen aineisto koostui kansallisesta lainsäädännöstä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksista ja direktiiveistä, valtiosopimuksista, lainvalmisteluaineistosta, kansallisista tuomioistuinratkaisuista, EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisusta ja eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisusta. Rajavartioston rikostiedustelun tehtäväpohjana toimii rajaturvallisuuden ylläpitäminen sekä rajavartiolai-tokselle tutkittavaksi säädettyjen rikosten estäminen, paljastaminen ja selvittäminen. Tietyin edellytyksin ja rajoittein myös muiden viranomaisten toimialaan kuuluvien tehtävien suorittamiseksi voidaan tehdä rikostiedustelua, ja aina kun mahdollista, rikostiedustelua tehdään viranomaisyhteistyössä. Rajavartios-ton rikostiedustelussa noudatettavat periaatteet ja edellytykset ovat osin keskenään päällekkäisiä, ja ne luovat kolmannen tason kriminalisointiperusteiden ja perusoikeuksien rajoitusedellytysten rinnalle. Kaikki tasot täydentävät toisiaan eivätkä ne sulje toisiaan pois. Rikostiedustelun tiedonhankinta ja tiedonhankinnalla saatujen tietojen käsittely muodostavat laeissa omat kokonaisuutensa. Ylimääräisen tiedon käyttöä on puitu useissa tuomioistuinratkaisuissa, ja ratkai-sujen perusteella lainsäädännöstä on tulkittavissa ylimääräiselle tiedolle viisi eri luokkaa. Luokkiin 2–3 kuuluvat salaisilla tiedonhankintakeinoilla, luokkiin 4–5 salaisilla pakkokeinoilla ja luokkaan 1 kaikessa muussa toiminnassa saadut ylimääräiset tiedot. Tiedonhankinnan toimivalta jakautuu kolmeen eri kate-goriaan niiden perusoikeuksiin puuttumisen asteen mukaan. Kategoriassa 1 on eniten perusoikeuksiin puuttuvat salaiset tiedonhankintakeinot ja salaiset pakkokeinot, kategoriassa 2 rajavalvonnan suorittami-seksi säädetty toimivalta ja kategoriassa 3 tavanomaiset tiedonhankintakeinot sekä yhteistyössä muualta saadut havainnot tai tiedot. Tutkimus muodostaa vasta pohjan rikostiedustelun toimivaltuustarkastelulle. Tutkimustehtävään liittyvä lainsäädäntö oli vaikeasti hallittavissa, ja useat lait olivat joko kokonaan uusia tai niitä muutettiin tutki-muksen tekoaikana. Rikostiedustelun tiedonhankinnasta olisi säädettävissä oma kokonaisuutensa, jolla vähennettäisiin toimivaltaa säätävän hajanaisen lainsäädännön aiheuttamia haasteita